Moi oon 15v , itsetunnon kadottanu tyttö.
Mua on alkanut suututtaa mun paras kaveri.
Joskus tuntuu, että mut korvaa kaikki muut, esim. Fb tai sen menot.
Me nähdään tosi vähän mun mielestä , 1 kerta päivässä / viikko tai Kuukaus.
Mä haluaisin sitte ehkä vähän enemmän , mutta melkein joka kerta , jos oon menossa sinne tai jotain oisin suunnitellu meille nii heti tulee pakit.
Fb:ssä tuntuu siltä,ett hän viihtyy enemmä muiden kanssa kuin mun , jos juttelen niin aluks on ihan ookoo meininki ja loppua kohden tuntuu, että mun jutuilla ei ois mitää merkitystä.
Oon ollu saman tyypin kaa jo 2 vuotta, luokanvalvojaki on tottunu siihen ett ollaa ain kahdestaa ja nykyään se on nimittäny mut ja mun parhaan kamun puolikkaiksi , jos me ei olla kahdestaan juuri silloin,ku hän on välkkävalvojana tai jos mun paras ystävä on kipee tai mä oon.
Mua on alkanut ahdistaa, koska tunnen itteni yksinäiseks. Mä tunenn itteni yskinäisyks , koska en tunne kenenkää tukevan mua. Opettajia ei kiinnosta , paras kamu on jossain.. missä lie? Muuttunut eri ihmiseksi mun silmissä.
Pian joulun jälkee on haut päällä , tavallaa tuntuu ehkä hieman lohduttavalta , mutt toisaalta ei, sillä oon jumittunu tähän parhaasee kaveruutee, joka ei aina ees tunnu parhaalta kaveruudelta.
Ihan ku hän jättää mut, sillo jos oon masentunu saisin kaivaa kuopan itteleni ja mennä sinne.
Mun luokanvalvoja kutsuu tätä hyväks ystävyydeks?
Kai se sitte on vai mitä mieltä ootte? Siittä ,että saat tuntee yksinäisyyttä , toista ei kiinnosta oikee sun sosiaaliset tarpeet ja laittaa kaiken sun edelles ja kirjoitat tunteistas vaa tänne, sitten ku et jaksa kinata parhaan ystäväs kanssa.
Ainoo paikka , josta saan lohtuu on tämä , mutt se ei kauheesti helpota mun todellisuuttani.
Mulla on myös huono omatunto ja huomaan sen joka kerta jossaki kokeissa ja testeissä..
Mun parasta kaveria ei tunnu kiinnostavan mun fiilikseni ja tavallaa meillä on viikon aikana max. 1 tappelu.
Ja olen oikeesti väsynyt tähän,
ja loppujen lopuksi .. istun koulun seinustalla oottaen ,että kellot soi ja kattelen , ketä on välkkävalvomas ja toivon,ettei se tulis kyselee miks oon siinä?Miks en mene parhaan kaverin kanssa, joka ei tunmu kiinnostavan musta?
En ees tosiasias tiiä , onko tää parasta ystävyyttä?
Ooks kysyny suoraan siltä et haluuks se olla sun ystävä? yritä vaa uskaltaa kysyy ja kuulla samantien, turha sitä on patouttaa ja itteensä kiduttaa sen takia. Oot muuten aika ihana tekstityylin perusteella :3
Moikka ”väsynyt”!
Täytyy ekaksi sanoa että kirjoitit todella kuvaavasti tunteistasi ja hienoa että pystyt niistä kertomaan!
Mulla on ollut melko samanlainen tilanne myös. Olin kaverisuhteessa se ”aktiivisempi osapuoli” ja kun tämä mun kaveri viihtyi paremmin muualla ja toisten kanssa, joten tottakai siinä tuntee olonsa jopa petetyksi ja hylätyksi.
Haluaisin silti rohkaista sua sillä, että nää asiat ei kestä ikuisuutta ja ne voi selvittää.
Oletko koittanut puhua kaverisi kanssa tästä? Ihan kertomalla suoraan miltä susta tuntuu ja että haluaisit kaveruuden olevan molemminpuolista ja että myös suakin huomioitaisiin.
Jos kaverisi ei vaikuta ottavan tästäkään onkeensa ja jatkaa vaan sun huomiotta jättämistäsi, kannattaa myös miettiä, onko tää oikeaa ystävyyttä, kuten sanoit viestissäsi, ja ehkä jatkaa elämässään eteenpäin. Toki pidä hyvät muistot sydämessäsi, mutta aina kaikki ystävät ei pysy koko elämän ajan ystävinä.
Ystävyys on molemminpuolista (annetaan ja saadaan), ja vaikka se on surullista niin joskus ihmiset vaan vieraantuu toisistaan eikä se henkilö ole enää samanlainen kun silloin, kun tutustui kaveriin.
Uskon että välkkävalvojat tarkottaa vaan hyvää kysymällä miksi et ole kavereiden kanssa, mutta tottakai se tuntuu inhottavalta jos on riitoja ja ongelmia kaverisuhteessa.
On ihan ok olla yksin jos haluaa olla, mutta jos kaipaa kaveria vierelle niin silloin on ehdottoman tärkeää myös etsiä ja tutustua sellaisiin :)
Joten mitäs jos jättäisit tämän kaverisi, jonka kanssa sulla on ongelmia, hetkeksi toisten seuraan ja keskittyisit itseesi? Etsisit oikeasti kivaa seuraa (uskon että siellä sun koulussasikin on monenlaisia kivoja kavereita vaikka tuntuu että porukat on jo määräytynyt eikä niihin muka voisi mennä kesken kaiken), ja ajaisit ajatuksiasi pois esim. harrastuksilla?
Harrastuksen ei tarvitse olla kallis, ei edes maksullinen, ja sieltä voi myös löytää kavereita.
Ei tietty kaikilla ole antaa monta tuntia viikosta pelkälle harrastukselle, mutta vaikka läheiselle nuorisotalolle meno tai jonkun harrastuksen aloittaminen olisi ihan paikallaan?
Seuraa ja kavereita löytää myös netistä, erilaisilla foorumeilla ja sivustoilla voi tavata kivoja ihmisiä joilla on samanlaisia mielenkiinnonkohteita ja elämänkokemuksia.
Kerroit myös että sua ahdistaa koska et tunne kenenkään tukevan sua. Sulla on oikeus tuntea niitä tunteita mitä tunnet eikä niissä ole mitään hävettävää, jokainen meistä on joskus enemmän tai vähemmän ahdistunut ja väsynyt, mutta niistä tunteista pääsee myös eroon käsittelemällä mieltä painavat asiat.
Voisitko kertoa tästä esimerkiksi vanhemmillesi, koulukuraattorille, koulupsykologille, terkalle tai luokanvalvojalle? Ihmiset ei näe toisen ajatuksiin ja siksi on joskus jopa mahdoton tietää mitä toinen tuntee, ennen kuin tämä kertoo tunteistaan.
Uskon että saat tukea ja apua kun kerrot (sanomalla asian kasvokkain, kirjoittamalla kirjeen tai vaikka näyttämällä aloitusviestisi jollekin) asiasi!
Meillä on paljon välittäviä ihmisiä (ja tottakai Jumala) ympärillämme, muttei aina edes huomata miten joku välittää ja auttaa meitä. Itsetuntokin kohoaa kun huomaa että elämässä on myös iloisia asioita ja kun löydät ehkä parempaakin seuraa.
Paljon siunausta ja tsemppiä elämääsi! Uskon että kun etsit toisenkinlaista seuraa, puhut asiat läpi kaverisi kanssa ja pyydät apua muilta, asiasi järjestyvät kyllä! Iso halaus vielä loppuun, olet arvokas ja ihana ihminen, nauti elämästäsi ja muista pitää myös hauskaa :)
Kiitos!