En oikeen tiiä mihin osioon tän oisin kirjottanut mut haluun vaa kertoa täst jollekkin. Eli mua ja mun parasta kaveria kiusataan koulussa ja koska se kiusaaminen ei oo kauheen vakavaa silleen ni must tuntuu et oon vaan kauheen heikko. Välillä vaikuttaa siltä et se mun kaveri jota kans kiusataan ni on kans kääntymäs mua vastaan. Mul ei oikeen oo kavereita ees vapaa-ajalla kenen kaa oisin ja kotonakaa en haluis olla koska en tykkää mun äitistä. Se aina tuntuu kauheen ilkeeltä ja et se yrittäis kääntää mut mun isää vastaan koska ne on päättäny erota. Ja yks yö heräsin siihe ku mun äiti huusi mun isälle. Oon tosi monta kertaa alkanu itkee mun äitin takii ja mul ei oo ketää kenelle puhua. Oli vaan pakko päästä purkaa tätä.
En tiä mutta luulen ymmärtäväni sua. Olin kanssa tilanteessa, miss muassa kiusattiin. Se oli seiskalla. Mutta ei mitenkään vähän. Vanhemmat oli eronnut enkä tuntenut ketään uudesta koulusta. Ensin kaikki oli kivoja, halua tutustua mutta mä en jaksanut mennä niiden bileisiin. Olin väsynyt ja oli ikävä isää, kaikki oli erilaista ja tuntu turhalta. Mäki tappelun äidin kaa paljon ja luulin, ettei se kaikki koskaan muutu. Olin masentunut ja juttelin vaan kuraattoril joistain muista jutuista, jotta pääsi tunnilta ja pois niiden kiusaajieni läheltä. Se oli hirveä kaks vuotta.kun lopulta kerroin opell ja äidil siitä kaikesta, pääsin VAA puhumaa, kukaa ei ees yrittänyt keskustella kiusaajille. Siis tuntu, et mutta oli laitettu jotenkin häpeäpenkkiin juttelee ja muut oli VAA kuten ennenkin. No, se ratkesi, kun yläaste loppu ja vihdoin kouluu. Siihen asti oli ihan hirveetä. En tiä, auttaako sua tai ketään mut halusin sanoa, et mun mielestä vanhempien ero oli ku ne olisi repiny mutkin ja kiusaaminen siihen päälle repi lisää. En oikeest voi sanoo, et ero olisi vieläkään on mun mielestä mutta tiän, et ainakin mun kaverin vanhemmat on nyt eron jälkeen taas kivoja, ei enää riitaa. Kahet synttäritkin. Ehkä kaik selviää pian, toivon sul nii. Toivon, et sä saat kanssa lähetti synttärit ja hauskaa aikaa kotona ja koulusta loppuu se tyhmä kiusaaminen.
Voisit kertoa esim:Opettajalle. Voisit puhua sinun äidillesi,koska äidit vaan joskus ovat sellaisia,mutta he haluavat aina lapsen parasta.Voisit myös puhua sinun kaverillesi joskus kaverit kääntyy kaveria vastaan ettei itse niitä kiusata. Mutta muista kertoa asiasta itseäsi isommille!
Sinun kannattaisi puolustaa kaveriasi kiusaajilta ja kertoa opettajalle kiusaamisesta.
Voit sanoa vanhemmillesi, että lopettaisivat riitelyt ja välittäisivät enemmän sinusta.
Harmi että sinua kiusataan. Kaveriltasi sinun kannattaa kysyä, kiusaako hän sinua tahallasi. Kiusaajille sinun kannattaisi sanoa mitä mieltä olet heidän touhuistaan. Jos sinulla ei ole kavereita vapaa-ajalla, kysy jotakuta olemaan kaverisi.Jos et tykkää sun äidistäsi, niin puhu hänen kanssaan.Niin ehkä ymmärrät häntä paremmin. Sinun pitäisi puhua vanhempiesi kanssa erosta, kiusaamisesta, sekä muista mieltäsi painavista asioista.Toivottavasti tilanne paranee. Minulla on vähän kokemusta kiusaamisesta, ja kaveripiirin pienenemisestä.
