Olen ollut kympin oppilas koko alakoulun ajan, ja haluaisin saada vielä 6-luokalta hyvän todistuksen. Mutta en jaksa…
En jaksa olla se, joka käyttää koko viikonlopun Englannin kokeeseen lukemiseen.
Se, jolle aina huudellaan ”Toi sai tietty TAAS kympin!”
Se, jolla ei ole ikinä aikaa omiin juttuihin.
Se, joka tekee aina kaikki matematiikan lisätehtävätkin.
Se, jolla ei ole yhtään kaveria.
Se, jonka vanhemmat huutavat.
Se, joka itkee, jos sai kokeesta 9+
En vaan jaksa…
ite ajattelen että kymppi on hyvä numero, mutta ei se haittaa jos tulee ysi. ysi on myös ihan hyvä numero ja sitä paitsi näyttääkö se koe sitä kaikkea mitä sä osaat oikeasti. ja ei viikonloppuja tarvitse käyttää kokeeseen pänttäämiseen. sä voit vaikka ajatella et 30min pv tai joku tietty aika per Pv harjoittelet kokeeseen. ja ihan sen takii et sulla ois omaa aikaa tehä mitä haluut. koulu ja opinnot on tärkeitä mut jos se vie sun kaiken vapaa ajan niin ei siin oo mitää järkee. matematiikan lisätehtävien tekemisessä ei oo mitään vikaa, niitä voi tehä jos niin haluaa. jotkut tekee jotkut ei. ja jos sulle sanotaan et ”toi tietty sai taas kympin!” niin mitä siitä. sä sait sen ja se kertoo et oot oppinut. ja luultavasti ne on vaan kateita ku ne ei ite saaneet. mut ei sitä saa vaan jos ei opiskele ja keskity kouluun. mut koulu kannattaa hoitaa hyvin, sen ei pitäis viedä sun koko vapaa-aika, että voit ihan luvan kanssa tehä vähemmän koulu töitä. en meinaa että läksyt pitäisi jättää vaan, ottaa ihan rennosti koulun käynnin kanssa, tekee läksyt, ja jos tunti riittää niitten tekemiselle niin sitten ainakin on aikaa kaikelle muulle. mä ymmärrän et koulu on tärkeetä sulle mut se et jos sulle tulee tollanen olo siitä niin laske niitä tavoitteita vähän. kymppi on hyvä ja niin on ysi ja kasi. ajatellaan vaikka näin.
hyvää jatkoa sulle😊💖
Hei! Jos sinua stressaa/ huolestuttaa todistuksesi kutoselta, niin haluaisin sanoa, että 6- luokan todistus ei vaikuta paljoa päättötodistukseesi.
On ihan ymmärrettävää, että haluat hyvän todistuksen, ja uskon että ei hieman rennommin ottaminen saa numeroitasi putoamaan kympeistä vitosiin :D
Ihan hyvin olen itse yseillä pärjännyt ja hyvällä käyttäytymisellä pääsee jo pitkälle! Eivät ne sinun numerosi vain yhtäkkiä ala laskemaan, vaika painaisitkin vähän jarrua ja ottaisit rennosti. Tsemppiä!
Olen kasilla ja todella arvosta vanhempieni tukea vaikka isälläni on nyt oma perhe eikä häntä oikein enää kiinnosta esikoisen asiat ja huolet. Kuitenkin olen aina ollut vähän sellainen joka pitää tunteet sisällä ja kaikkea, mutta se alkaa jo uuvuttamaan ja uskon että siitä on vähänkin vahinkoa itselleni… Kuitenkin yleensä kun sanon vaikka isälle että en tule viikonloppuna hänen luo(vanhemmat eronnu) hän alkaa tavallaan syyttämään minua niin kuin vaikka ”sä et varmaa ees tykkää olla täällä” tai ”joo, ihan sama”, mutta nuo sanat alkaa mietityttää ja alan syyttä itseäni toisten pahasta mielestä joten en enää uskalla sanoa omaa mielipidettä mutta kun vaan kavereiden lähellä. kuitenkin olen aina ollu hyvä vanhemmille en ikinä uskaltanut pyytää leluja tai vaatteita vaan yritin vain olla kiltti ja ehkä vähän liian kiltti, en varmaan ikinä itkenyt tai murjottanut, hymyilin vaan vaikka vanhemmat kommentoisivat koetta pahasti tai vastaa vaa…kuitenkin heti kun pääsen huoneeseen alan vaan itkeä tyynylle ja en nyt sano tässä mutta kaikkea muuta joka on pahaksi itselle, toivon vain aina ettei kukaan huomaisi mitään.