En jaksa enään.

Nyt tullu semmonen tunne että en jaksa enään ja et oisin pian valmis luovuttamaan, nyt ois varmaan korkee aika tehä asialle jotain. Ei oikee tiiä miks elämä tippu raiteiltaan, vanhemmat vihasii toisillee ja huutaa, isä tekee asioita äidin selän takana ja tiiän niistä ja äiti ei.. koulus kaikki vihaa mua, oon iha helvetin ruma, en voi alkaa tehä mitään mitä ennen en oo tehny koska kaikki ennaltaolettaa mitä oon ja teen, iskä haukkuu nirsoks paskaks koska en tykkää sipulista ruuassa, koulu tiippuu 9-10 tasosta 7-8 tasoon. Nukun 5h-6h yössä. En jaksa tehä mitään. Haluun vaan nukkuu ja maata sängyssä, silti kalenteri täynnä kaikkii harrastuksia ja 2 työtä. Kaverit ei oo real, en voi kertoo kellekkään ongelmista. [osa viestistä poistettu] Itken öisin itteni uneen, oon muuteni herkkä kaikelle. Mua kiusataan periaattees koulussa. En jaksais nousta aamulla, mennä lenkille, käydä syömässä tai yhtään missään, mut pakotan itteni, mut ei mun voimat ikuset oo, syysloma on pian ja haluaisin vaan maata sängyssä sen ajan mut me aina tehään kaikkee lomalla perheen kaa enkä voi vaa sanoo etten haluu. Oon oikeesti väsyny, en jaksa enään, samat asiat joka viikko lukuvuoden ajan, asun pienessä kylässä ei täältä vois hankkia apua vanhempien tietämättä, niil on omia ongelmia nyt enkä todellakaan oo antamassa niille lisää. Kaverit ei tajuu kui paska mul oikeesti on olla. Mä en vaa enään jaksa ja oisin valmis luovuttaan.