Aihe kertoo… Haluun pois… En kestä tätä paskaa enään :( Kukaa ei auta… En edes uskalla pyytää apua oon niin ujo, pelkkä helvetin roska.. Miks elämän pitää olla tällästä, miks? Oon ihan turha kukaan ei hyödy siitä että oon täällä. Haluan pois…NYT!
Hei surullinen tyttö,
voi et todellakaan ole roska tai turha! Olen pahoillani, että sinulla on noin paha olo. Oletko joutunut ja joudutko kokemaan kiusaamista tai muuta kaltoin kohtelua?
Aivan varmasti sinua voidaan ja halutaan auttaa! Ainakin täällä sinusta välitetään, sinua kuullaan ja halutaan auttaa. Yksin sinun ei tarvitse jäädä ja ansaitset saada apua. Ymmärrän, että apua voi olla tosi vaikea pyytää, etenkin kun kyse on asioista, jotka ovat itselle kipeitä ja vaikeita. Paha olo ja mikä ikinä sen syynä onkaan, ei ole sinun syytäsi. Sinun ei tule syyttää itseäsi. Olet aivan yhtä arvokas, kuin kuka tahansa muu. Se on väärin, jos sinua kohdellaan epäkunnioittavasti/väheksytään/haukutaan.. tai miten ikinä, mikä saa sinun olosi huonoksi. Muiden ihmisten huono käyttäytyminen sinua kohtaan ei kerro mitään Sinusta eikä ole yhtä kuin Sinä. Niillä ihmisillä on ongelmia itsensä tai jonkun muun asian kanssa, joka ei liity sinuun.
Mitä ajattelet siitä, jos pyytäisit apua kirjoittamalla kirjeen tai viestin jollekin aikuiselle? Esimerkiksi vanhemmallesi, opettajalle tai kuraattorille? Ei missään nimessä pidä luovuttaa! Vaikka nyt tuntuisi vaikealta kuvitella, että asiat voisivat vielä joskus olla paremmin, niin usko minua – kyllä voi. Se vaatii sinnikkyyttä, aikaa ja ennen kaikkea apua ja tukea. Täällä Nuortennetissäkin on moni nuori kertonut, kuinka on selviytynyt esimerkiksi kiusaamisesta tai masennuksesta. Haluan uskoa, että sinussa on voimaa ja löydät itsestäsi rohkeutta aikuiselle kertomiseen. Minä ainakin kannustan sinua!
Voit soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen tai ottaa yhteyttä meihin chatin tai nettikirjeen välityksellä. Kaikki palvelut ovat luottamuksellisia ja juuri sinua varten.
Tsemppihalaus ja voimia!
Minulla on kaveri jolla myös meni huonosti. Hän jätti ystävät taakse ja rupesi laihduttamaan. Ja rääkkäämään itseään. Mutta olen saanut hänet lopettamaan kun olen tukenut häntä yms. Onko sinulla jotain luotettavia kavereita, sukulaisia kerro heille taikka jollekkin muulle aikuiselle tai opettajalle. Kukaan ihminen ei ole roska!
Mä oon tosi tosi tosi pahoillani että susta tuntuu tolta :( Mutta ois ihan mahtavaa jos saisit kerrottua vaikka koulun terkkarille, koska sitä kautta sä voit saada apua ja neuvoa. Elämä on ihan oikeesti elämisen arvosta, vaikka susta ei nyt siltä tuntuiskaan. Keskity asioihin jotka saa sut hyvälle tuulelle. Onko sulla joku kaveri jonka kanssa on kivaa jutella? Tai vaikka suloinen lemmikki? Bändi jolla on ihanaa musiikkia, tai vaikka lemppari kirja tai tv sarja. Aina on jotain joka saa hymyilemään. Eihän se mitään ongelmia ratkaise, mutta saattais se auttaa sua oivaltamaan että elämä on upea ja ainutlaatuinen asia jota täytyy yrittää rakastaa ja suojella :) Voimii sulle ♥
Et todellakaa oo yksi, mulla sama juttu ja tiedän monia muitaki. Iha kamalaa!! En ees tiiä mikä mulla niiku on, en viitti mennä puhuun kellekkää, ei kukaa ymmärrä, itken, en jaksa, haluun pois. Mun elämällä ei oo tarkotusta!! Tää on vaa yhtä helvettiä!! Paha olla! Mutta toivotaan et tää menee joskus ohi, tsemppiä, mä yritän kans pitää itteni hengissä jos vaikka joskus tapahtuukin jotain kivaa. Pusuja ja haleja
Moi,
mulla on samanlaiset fiilikset, joten en voi sanoa, että mene ja soita MLL-puhelimeen. Soitin, helpotti- mutta kukaan, joka ei ole kiusattuna tilanteessa mukana ei oikeesti voi auttaakaan. Ei auta puhuminen kenellekään, sillä olen sata kertaa puhunut- tilanteen ulkopuolella- ja tilanteen aikana kukaan ei puutu. Kukaan ei puutu, puhuu vain ja kertoo vaikka mitä kokemuksia mutta missä he ovat kaikki, kun mua satutetaan kunnolla? En tahdo olla kiittämätön mutta systeemissä on jotain mätää, jos annetaan kiva taputus olalle ja eiku mene sinne sekaan- yksin. Jospa tänään viisastuvat. Sua ei auta mun sopotus. Tämä on tämäkin vain yhden kiusatun. Tahdon sanoa vain, että älä tee mitään itsellesi. Mäkään en tee. Siinä on se yksi juttu: jos tekee itselleen jotain, ei sekään muuta kipua olemattomaksi eikä saa kiusaajia katumaan mutta siitä voi esim. vammautua pahasti. Jospa jonain päivänä joku saa heurekan näistä auttajista ja tajuaa, miten kiusaamisen tielle mennään eikä vain puhuta. Sitä päivää kannattaa oottaa. Ja ainahan jonkun kiusaajat viisastuukin.
oon tyttö 15w ja MÄKI HALUAN POIS TÄÄLTÄ NYT HETI!!!!EN VAAN JAKSA OLLA ENÄÄN MINÄ.. ÄÄÄÄHHHH!!! MÄ LÄHEN IHAN JUST TÄÄLTÄ MAAILMASTA JA MEEN TAIVAASEEN…heippa! :`(
Minäkin olin ennen koulukiusattu, ja joskus teki mieli olla jopa itse tuhoinen. Mutta en ollut. Tiesin että on parempi yrittää vain jaksaa, vaikka se vaikeaa olikin. Loppujen lopuksi vaihdoin koulua. Eikä siellä enään ollut koulu kiusausta. Olen saanut myös ystäviä joita on ennen kiusattu. Jaoimme siis yhteistä surua. Pian kiusaaminen kuitenkin jatkui. :,( Mutta koulun ulko puolella. Eikä se ollut kukaan luokkalaisistani. Kiusaaja hyväksikäytti ja haukkui minua selkäni takana. Olen yrittänyt päästä siitä jotenkin yli. Ja se on onnistunut hyvin. En enään näe kiusaajaa. Onneksi.. :)
Mua on kiusattu eskarista lähtien (oon nyt kutosella) tosin ei mitenkää pahasti. Haukkumista ja dissaamista vähän joka asiasta ja vaikka on opettajan ja kiusaajan kanssa puhuttu monta kertaa ei se silti oo loppunu. Mä vihaan sitä et mua kiusataan mut kyl sen kanssa pystyy elää. Mä vaihan seiskalla kouluu ja mun tietääkseni kukaan meiän luokkalainen ei oo tulossa samaa kouluun. Ja ku sen takii mul ei oo oikeen enää kavereita ni kyl se vaan ottaa päähän. Aika monta unetonta yötä oon viettäny ja miettiny et miks just mä? Älä tee itelles mitään ei se auta mitää. Sä voit vaikka ajatella muuttamista pois ku kasvat aikuseks. Elämä ei oo mennyttä 12 vuotiaana tai minkä ikänen sitä ootkaa. Aina kannattaa miettiä kahdesti. Kiusaaminen on väärin ei kenenkään kuuluisa olla kiusattu mutta silti moni on.
Hei,
tuntuu pahalta lukea, että sinulla on noin kurja olo. Hyvä vaan, että avauduit tänne edes vähäsen. Itsemurha ei olisikaan ratkaisu, vaan ainoastaan äärettömän surullinen ja tarpeeton asia. Kuolema on kaikista lopullisinta ja sen jälkeen elämällä ei ole enää mahdollisuutta näyttää, mitä kaikkea hyvääkin se voi tarjota.
Tähän asti olet joutunut kokemaan vääryyttä, henkistä ja ehkä fyysistäkin kaltoinkohtelua (=kiusaamista), yksinäisyyttä… Ne ovat isoja asioita kohdata tässä elämässä. Niitä ei tulisi joutua kantamaan yksin ja niihin tulisi saada tukea/apua. Elämä ei kuitenkaan ole vain niitä asioita eikä vain tämä tai mennyt hetki. Elämä virtaa koko ajan eteenpäin. Jos ajatellaan, että ihminen elää vanhuuteen asti, niin matkan varrella ehtii nähdä ja kokea vaikka mitä! Huonoa, hyvää, tasaista, ihanaa.. Niin kauan, kun on elämää, on toivoa! Eli vaikka sinusta juuri nyt tuntuu siltä, että paha olo kestää ikuisesti eikä mikään koskaan muutu, niin haluan välittää sinulle toivoa siitä, että asiat ja olosi voivat todellakin kääntyä paremmaksi! Täällä Nuortennetissäkin moni nuori kertoo, kuinka joskus on ollut tosi toivoton ja paha olo, mutta sitten, monesti apua hakemalla, asiat ovat kääntyneet parempaan päin. Näin voi käydä sinullekin.
Onko kiusaamiseen yritetty puuttua koulussa? Jaksaisitko vielä kertoa siitä ja pahasta olostasi koulun aikuiselle? Heillä on velvollisuus tehdä kaikkensa kiusaamisen lopettamiseksi ja sinun tukemiseksi. Entä vanhemmat, ovatko he tietoisia koulukiusaamisesta?
Olet perheellesi äärimmäisen tärkeä ja rakas. He haluaisivat aivan varmasti tehdä kaikkensa auttaakseen sinua voimaan paremmin. Koetko, että voisit puhua vanhemmillesi rehellisesti siitä, mitä tällä hetkellä tunnet ja ajattelet?
Myös me täällä Nuortennetissä välitämme ja haluamme tarjota sinulle tukea! Voit aina kirjoittaa tänne ja kannustan sinua myös soittamaan Lasten ja nuorten puhelimeen, jossa saat jutella nimettömänä sinua kuuntelevan aikuisen kanssa. Numerosi ei näy ja puhelu on maksuton.
Olet mielettömän arvokas ja hyvä omana itsenäsi! Vaikka kiusaajasi sanovat mitä tahansa ja kohtelevat sinua huonosti, se kaikki on vain ja ainoastaan riippuvaista heistä, ei sinusta. Ilkeät sanat ja huono kohtelu eivät kerro sinusta tai sinun arvostasi, vaan heistä ja heidän typeryydestään ja/tai pahasta olostaan, jota purkavat sinuun.
Jaksamista ja lämpöä sinulle! Uskalla puhua ihmisille, jotka haluavat ja voivat auttaa ja tukea sinua!
Itsekin olen ollut kiusattu ja olen ajatellut itsemurhaa. Olen jopa menettänyt serkkuni. Se sattui tosi paljon ja se rohkaisi elämään, kun näki miten surullisia muut olivat. En halua että he kokevat mitään sen kaltaista uudestaan, joka on antanut minulle syyn pysyä tässä maailmassa.
Sinun pitää ymmärtää, että on aina joku joka surisi kuolemaasi ja se on hyvä syy elää.