Mun elämä on paskaa. En oo uskaltanu kertoo mitään kellekkään, koska mun asiat ois niiden mielestä varmasti sairaan pieniä. Mulla ei mee koulussa oikeen vahvasti ja kaveriasiatki on vähän mitä on. Mulla ahistaa koko elämä ja välillä tuntuu ettei vaan jaksais. En jaksa aatella mitää, ahistaa kun koulussa enkun ja ruotsin numerot on viitosia. Äiti ja Isi pettyy muhun. Mulla on YKSI hy kaveri mun luokalla, (muita on mutta en tiiä voiko sanoo kavereiksi, kerron niistä kohta) se on sellanen tyyppi joka rikkoo aina välillä koulun sääntöjä, polttaa tupakkaa koulussa ja käyttää nuuskaa. No sen asiat on hoidossa, mutta olin yhesti sillon sen mukana kun se jäi kiinni, ja se ahistaa. Siitä välitetään, opettajat aina on sillee ”onko kaikki kunnossa” ja nii, mutta ku mä yritin kertoo jotai nii ei niillä ees kiinnosta. Ei ne ees vastaa. Ainakaan se yks jolle oisin voinu kertoo jotai. Kaikkia muita se kyllä kuuntelee. Mutta nyt kerron mun muista luokkalaisista. Niistä kahdesta. Toinen niistä sanoo ”vitsillä” että ”susta ei kukaan välitä” ja että ”oot kaikkien mielestä idiootti” ja kaikkee tällästä. Se myös lyö. Sen mukaan leikillään, mutta ei se kivaa ole. Ja sitten se toinen. Aika saman lainen. Se sanoo myös ”sä oot turha ihminen” ”sä oot vaa tollanen tyhmä” ne putää mua idioottina, ja tekee musta idiootin. Ne tekee kaikkea, mutta kaikki ajattelee sen vaan vitsinä ja nauraa. Ne ei tiiä että se oikeesti satuttaa. Kotitaloustunnit on hirveitä. Ne pakottaa mut tekee ruokaa, ja en oo siinä mikään mestari. Sitten kun teen jotain, ne haukkuu sitä, ja valittaa ku se on huonoa paskee, ja syyttää mua ihan kaikesta. Aina saan tehä ne ylimääräset työt, kukaan muu ei niitä tee. Aina illalla mietin että en halua kouluun. Mutta on pakko. Oon siis 13. Mulla on koulun arvointikeskustelu lähiaikoina, ja ne anto kaikille jonku lapun missä piti merkata mistä asioista haluaa keskustella ja sit piti myls rastittaa jotai kysymyksii. Siinä oli kaikkee. Jos haluaisin voisin rastittaa kaikkiin niihin kohtiin huonoimman mitkä oikeesti siltä tuntuu, kuten kaveri asiat ja koulun käyntiin liittyvät jutut, mutta en uskalla. Joskus kävin juttelemassa jollekkin ”ammattilaiselle” (ehkä vuos, pari sitten) mytta se oli vaan ahistavaa, enkä tykänny. Silloin kävi myös kuraattorilla ja terkkarilla, mutta se oli ala asteella ja silloin siihen oli eri syyt. Nää on varmaan ihan mitättömiä asioita mutta joo. Ahistaa tää paska. En jaksa enään
Hei,
Kiitos paljon viestistäsi! Haluan sanoa tähän heti alkuun, että asiasi eivät todellakaan ole mitättömiä. On tärkeää ja hienoa, että kirjoitit tunteistasi!
Nostit viestistäsi erityisesti esiin koulu- ja kaveriasioita. Kerroit, että olet saanut vitosia ruotsista ja englannista, ja pelkäät, että vanhempasi pettyvät sinuun. Oletko saanut tukea oppiaineisiin koululta? Entä oletko saanut läksyjen tekoon tukea vanhemmiltasi? Vaikka numerosi olisivatkin matalia, niin se ei tee sinusta kuitenkaan yhtään sen huonompaa!
Kerroit, että sinulla on yksi hyvä kaveri. Se, että löytyy edes yksi, on jo todella tärkeää! Millaiset piirteet tekevät hänestä hyvän kaverin juuri sinulle? Kerroit, että sinua ahdistaa se, kun olit kerran mukana kaverisi jäädessä kiinni. Miten asiaa silloin käsiteltiin kanssasi? Kaverillasi on omia ongelmia, mutta hienoa kuulla, että ne ovat hoidossa. Kuitenkin myös sinun asiasi ovat ihan yhtä tärkeitä ja sinullakin oikeus saada tukea!
Kerroit myös kahdesta muusta luokkalaisestasi. Kertomasi esimerkit näiden luokkalaisten sanomisista eivät todellakaan kuulosta mukavilta ja kivoilta! Ei ole reilua sanoa tuollaisia kommentteja edes vitsinä. On myös epäreilua, että joudut kotitaloustunneilla haukkumisen ja syyttelyn kohteeksi sekä joudut tekemään ylimääräiset työt. Kirjoititkin viestisi alussa, että et tiedä, voiko heitä sanoa kavereiksi. Tuollainen ei kuulostakaan oikeiden kavereiden käytökseltä. Tuollainen käytös myös kertoo enemmän heistä kuin sinusta. Vaikuttaa, että heillä itsellään ei ole hyvä olla. Muista, että sinä et ole todellakaan niitä asioita, mitä he sanovat sinusta. Olet hyvä ja arvokas juuri tuollaisena!
Kerroit, että sinulla on tulossa arviointikeskustelu lähiaikoina ja täytit siihen liittyen lomaketta. Tämä vastaus tulee hieman viiveellä, joten onkohan tämä keskustelu ehtinyt jo olla?
Kerroit, että et uskaltanut rastittaa ihan kaikkia arviointikeskustelun lomakkeeseen, etkä ole uskaltanut puhua asioistasi. Joistakin aiheista voikin olla todella vaikea puhua! Olet kuitenkin ottanut tosi ison askeleen, kun olet kirjoittanut ajatuksiasi tänne keskustelupalstalle. Kertomasi asiat ovat ehdottomasti sellaisia, jotka tulee ottaa vakavasti ja joihin sinulla on oikeus saada tukea.
Onko sinulla lähipiirissäsi jotakin sellaista luotettavaa ja turvallista aikuista, kenen kanssa voisit ottaa nämä asiat puheeksi? Jos ääneen sanominen tuntuu vaikealta, niin voisitko ajatella näyttäväsi esimerkiksi tämän kirjoittamasi tekstin? Kirjoitat todella hyvin ja selkeästi.
Kerroit, että olet aikaisemmin käynyt juttelemassa ammattilaiselle, mutta se ei ollut hyvä kokemus. Myös ammattilaisten kanssa on tärkeää, että kemiat kohtaavat ja heille on helppo jutella. Voisitko ajatella meneväsi juttelemaan uudestaan esimerkiksi kuraattorille? Uuden henkilön kanssa jutteleminen voi olla erilaisempi kokemus kuin aikaisempi kokemuksesi.
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Voit tulla myös palveluihimme juttelemaan anonyymisti ihan mistä aiheesta tahansa.
Ethän jää ajatustesi kanssa yksin!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä