En jaksa tätä murrosiän vuoristorataa.

Heti alkuun varoitan kirjoitusvirheistä, pitkästä tekstistä ja suurienkin tunteiden purkamisesta.

Mun mieliala vaihtelee nyt tosi paljon. Olen vasta 12v., joten joudun luultavasti oleen tässä kyydissä vielä kauan.

Osa luokkatovereista on jo kuulemma harrastanut seksiä, esim. mun paraskaveri.. Oltiin hänen synttäreillä ja olin siellä pitempään kuin muut. Sitte se vaan yhtäkkiä kerto sen. Olin aika järkyttynyt ja ihmeissään. Tämän jälkeen olen kuullut myös paljon, että hän ja hän on jo harrastanut seksiä jne. Tuntuu, että olisin ite jälkeenjäänyt ja kokematon. En ole vielä edes saanut ensisuudelmaani..

Joskus osa luokastani oli ollut ”totuus vai tehtävä?” peliä koululla. Eräs henkilö oli sitten saanut tehtäväksi laittaa minulle ”Alax?”. Kun näin viestin olin hämmentynyt ja vähän vihainen samalla. Tämä henkilö oli koulussa sanonut minulle usein ikäviä juttuja, joten en vastannut mitään. Muutamien tuntien jälkeen tulee viesti ”Se oli mun tehtävä.”. Siittä jäi inhottava tunne. Olisinko luokassa se kokematon, josta vitsaillaan ja pidetään hyvänä kohteena tuommoisille tehtäville..? Joo poikkesin nyt vähän aiheesta, mutta haluan purkaa asioita joita en ole kertonut muille.

En ole koskaan kokeillut mitään päihteitä. Eräs vuotta nuorempi ollaan nähty joskus koululla polttamassa. Jotkut ovat myös kyselleet luokkalaisiltani, että haluaisivatko kokeilla nuuskaa. Tiedän, että päihteiden käyttö on vaarallista ja tyhmääkin, mutta kiinnostaisihan sitä kokeilla. Olen nähnyt myös unia, joissa kysyn joiltakin ”Olisko antaa röökii?” saan sitä, mutta en koskaan polta. Voiko tuon tyyppiset viitata johonkin, että minun pitäisi kokeilla..?

Asiasta seuraavaan.. :D Katsoin vasta Titanicin kokonaan ensimmäistä kertaa. Kuolaan nyt joka ilta Jackille. Noh. Kai se on normaalia olla ihastunut julkisuuden henkilöön..? ’:D En vaan saa sitä pois mun mielestä. Toivon, että näkisin unia, joihin hän liittyy, mutta turhaa. Näen aina vaan jotsin outoa eikä yhtään mitään romantiikkaa. :( Snif.

Tykkään syödä, mutta en halua syödä. Joo. Siis ulkonäköpaineet on osa mua. Ne vaan seuraa, kun näen kaikki mun hoikat luokkatoverit. Joidenkin keho muistuttaa puulautaa edestä, takaa sekä sivusta. Kuulostan varmasti sika ilkeältä, mutta joidenkin kaverien kanssa arvostellaan aika kovasti yhden luokan tytön kehoa, joka on ollut lähes kaikkien luokan poikien kanssa yhessä. Se on juuri se, joka meikkaa ja sanoo ”Hyi en aijo koskaan harrastaa seksiä!” ”Kaunit ei käytä meikkiä, joten oot kaunis.” niin hän sanoi minulle tosi inhottava ilme kasvoillaan. Tämä tyttö on aiheuttanut minulle jonkun näköisen kammon synttärien järjestämiseen. Viimeksi pidin kaverisynttärit päiväkodissa. Koulussa kerran sitten talvella luokkalaisiani oli pienessä ympyrässä istumassa ja puhumassa jotain. Kysyin mistä he puhuvat ja tämä tyttö vastasi ”Myn synttäreistä ja sua ei olla kutsuttu sinne!” Lähdin pois ja vietin lopun välitunnin yksin. Sain kammon synttärien järjestämiseen, kun aloin tuon takia ajattelemaan, että kukaan ei tulisi. Olen siis päättänyt etten pidä juhlia. Ainakaan kaverijuhlia. Vanhempani ovat joka vuosi kysyneet, että öidänkö kaverisynttärit. Vastaus on ollut monena vuonna ei. Ovat ihmeissään, eträ miksi en pidä synttäreitä, mutta en vaan uskalla kertoa heille.

(olempas kirjoittanut tätä paljon. :0 onnea, jos olet jaksanut lukea valitustani jo tänne asti.)

Haluan muuttaa maalle. Maatilalle, syrjään, kauas. Haluaisin asua mahdollidimmsn ykdinäisessä paikassa. Paikassa, jossa on pieni koulu ja vain vähän oppilaita. Paikassa, jossa saan olla rauhassa ilman, että kukaan kävelee tietä pitkin pihamme ohi. Ilman naapureita. Yksin minä ja perheeni. Haluaisin pakoon muiden mielipiteitä ja arvostelevia katseita. Haluaisin olla vapaa. Ilman paineita asioista mitä muut on jo tehnyt tai, mitä pitäisi tehdä. Haluaisin olla rauhassa.

Sekaisin seksuaalisuuteni kanssa. Värikkäitä ja ei niin värikkäitä lippuja joka puolella. Kiire valita omani. Suurin osa ”tietää” jo luokasta omansa. Joku kertoo avoimesti olevansa homo, joku ”Mä niin tunnen olevani pan!” ja toiset ”Tietenkin olen hetero!” Eräs luokkalaiseni automaattisesti oletti, että olen lesbo, kun puhuttiin yltin työn ohessa näistä jutuista. Kielsin tämän ja kerroin etten tiedä mikä olen. Tämän jälkeen on tullut voimakkaita tunteita tyttöjä sekä poikia kohtaan. En uskalla siltikkään sanoa olevan bi. Tuntuu jotenkin pelottavalta lokeroida itsensä, vaikka minun ei tietenkään olisi pakko. Eli haluan, mutta en uskalla.

Haluaidin saada käsiini kondoomin. En kuitenkaan uskalla käydä ostamassa tai pyytämässä terkkarilta. Olen nähnyt kondoomeja vain ulkona koulun pihalla ja pakkauksissa. Haluisin jostain syystä laittaa semmosen banaanin tai kurkun päälle. Tiiän, että olen outo. :D

Terveystarkastuksen jälkeen kaikki kysylevät toisiltaan painoa. ”Paljonko sä painat?” ”Mä painan 39,7kg.” muut sanoo, että painaa jotain 42kg. Kun minulta kysytään vastaan ”en muista”, koska en halua sanoa omaa päälle 50kg. Yh. Hävettää paljon.

Tämän jutun kirjoittamises oon tuntenu paljon eri tunteita. :D Joo. Nyt en enää kirjoita enempää. Kertokaa ihmeessä jotakin kivaa joihinkin juttuihin, jos voitte samaistua tai jotain. Tästä tuli tosi sekava ja pitkä, mutta toivottavasti saatte selvää. Onnea taas jos luit tänne loppuun asti. :)