Pelkään et oon pullea. Oon usein surullinen ja alan itkemään helposti.
Itken melkein joka päivä. Tykkään syödä. Oon usein myös ahdistunut. Haluaisin puhua koulukuraattorille mutta en uskalla sanoa vanhemmille sitä. En halua näyttää suruni muille.
Haluaisin olla taas iloinen mutta en pysty
Moi! :)
Oisko jotain keinoja jotka helpottas sun oloa? Esim voi olla helpompi hyväksyä oma kroppa jos tekee vaikka joka viikko yhden treenin tai käy lenkillä.
Harmittaa kuulla, että oot usein surullinen, ahdistunut ja itkuinen. Itku herkkyys voi johtua esm masennuksesta, ahdistusta voi olla vaikea käsitellä yksin ja on tärkeää ettei jää yksin, kun on surullinen. Mä suosittelisin käväsemään koulukuraattorilla, kertomaan turvalliselle aikuiselle tai hakeutua ammatti apuun esimerkiksi Sekaisin247 chatin kautta. :)
Jos et halua sun ei ole pakko kertoa sun vanhemmille, et sun tarvis päästä puhuun kuraattorille. Koulukuraattorilla voi kävästä vaikka välkällä juttelemassa ja kertomassa omia ajatuksi. Joskus kuraattorille pitää varata aika. Koulukuraattoreilla ja psykologeilla pitäs olla myös vaitiolovelvollisuus, joten ne ei sais kertoo sun vanhemmille niitä asioita mistä juttelette, jos kiellät sen.
Olen varma, että vielä tulee se päivä jolloin olet iloinen. Mä uskon et tulee vielä se päivä kun sää lennät onnellisin siivin, ihan varmasti! ❤
Pidä itsestäsi huolta ja hae apua, yksin ei kannata jäädä! 😊
Muista, olet tärkeä, sulla on merkitystä! ❤
Koulukuraattorilla on vaitiolovelvollisuus
