moi oon jo kauan miettinyt että haluun muuttaa kotoa pois niin pian kun on mahollista ja oon siis 14v kesällä olin melkein joka ilta ulkona ku en halyunnu olla kotona. en voi sanoo äitille mitään kun se varmaan alkas itkeen ku just se eros iskän kaa ja nyt sitte niiden yksi lapsista haluais lähtee niin ehkä parempi olla kertomatta ja kyllä mä rakastan mun perhettä ja sen jäseniä ihan sikana mutta nyt tuntuu että en vaan kestä niitä ja tuntuu hirveeltä sanoo tää mutta en vaan pysty nyt. mä en tiiä mikä mussa on vikana ja tuntuu tosi pahalta kertoo tästä asiasta tännekkin vaikka tää on anonyymi ja nyt ku ,iettii nii nään mun perhettä muutenkaan tosi harvoinkun on koulu treenit ja se aika mitä siit jää oon mun huoneessa tai ulkona enkä haluis kohdella mun perheenjäseniä näin mutta en vaan pysty. anteeksi
Moi ”joku”!
Kiitos viestistäsi!
Kurja kuulla, että sinulla on hankalia ja ristiriitaisia ajatuksia. Omat perheenjäsenet voivat olla samaan aikaan tosi rakkaita ja tärkeitä, ja samaan aikaan voi haluta ottaa etäisyyttä ja omaa aikaa. Se, että juuri nyt haluat viettää enemmän aikaa muualla kuin kotonasi ja perheenjäsenet koettelevat hermoja, ei tee sinusta millään tavalla huonoa ihmistä. Se on tosi inhimillistä ja tavallista välillä kokea ja tuntea noin, eikä se tee sinusta viallista. Murrosikään itseasiassa kuuluukin osana se, että irtaantuu ja ottaa etäisyyttä omiin vanhempiinsa ja perheenjäseniinsä.
Olet itse kokenut myös ison muutoksen elämässäsi, koska vanhempasi ovat juuri eronneet. Jokainen kokee erotilanteet omalla tavallaan ja silloin saattaa kantaa huolta myös omista vanhemmistaan. Toivon, että kuitenkin rohkaistuisit puhumaan vanhemmillesi rehellisesti tunteistasi ja ajatuksistasi. Oletko muuten itse päässyt käsittelemään vanhempiesi eroa jonkun luotettavan aikuisen kanssa tai oletteko jutelleet asiasta vanhempiesi kanssa?
Välillä voi tulla vaikeita ajatuksia ja silloin on tärkeää, että niistä pystyy puhumaan jonkun kanssa. Joskus jo ihan pelkkä puhuminenkin voi helpottaa ja keventää mieltä. Uskon, että vanhempasi haluaisivat kuulla ihan kaikenlaisista mietteistäsi ja siksi toivon, että pystyisit heille juttelemaan. Joskus kuitenkin voi olla helpompaa jutella jonkun toisen aikuisen kanssa kuin oman vanhemman. Tämä aikuinen voi olla esimerkiksi joku oma sukulainen tai muu läheinen aikuinen tai joku koulun työntekijä.
Jos haluat puhua tästä tai jostakin muusta anonyymisti ja luottamuksellisesti, voit ottaa yhteyttä myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111, chattiin tai nettikirjepalveluun. Palveluissamme voit purkaa ajatuksiasi juuri sen verran kuin haluat. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Ethän jatkossakaan jää yksin ajatustesi kanssa. Tosi hienoa, että rohkaistuit kirjoittamaan tänne. <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
