Tuntuu ettei itse pysy mukana omassa kehityksessä. Mulla itellä romahti murrosikä niskaan pari kuukautta sitten ja mun menkat alkoi. Sitten samalla huomasin, että oon palavasti ihastunut yhteen meidän luokkalaisen poikaan (oon nelosluokalla). Kaiken päälle huomasin olevani kaikki välkät yksin ja aloin tuntea olevani väärässä sukupuolessa. Mulla ei oo kavereita, koska en tunne oloani järkeväksi tyttöjen seurassa, eikä pojatkaan tyttöjä halua. Nää asiat ei oo mitään kauheen pahoja, mutta mun mieli ei oo kehittynyt samaa tahtia, kun mun keho. Tunnen olevani edelleen pieni lapsi, vaikka mulla on jo aikuisen keho, pituus (161cm) ja kengänkoko (40). Tarvitsisin jonkun saman ikäisen lapsen jolle voisi puhua ja luottaa. Oon tähän mennessä jutellut mun äidille ja koulun terkkarille.
Tuo että mieli eo oo kehittyny kehon mukana on just sellane tunne ku mulla on. Ite murrosikä alko noin vuos sitte ja itekki oon kasvanu roimasti ja paino nousi puolessa vuodessa 15 kiloo, mut ei kyllä mieli kehittyny samaan tahtiin. Siis 18 vuotiaanakaan aivot ei oo vielä kehittyny aikuisen tasolle. Ja mitä muiden kanssa olemiseen tulee, niin en mäkään tunne oloani järkeväksi muiden poikien seurassa. Ne on kovaäänisii, esittäjii osittain tai puhuu aina jotain alentavaa muista ihmisistä. Ite en tunne kuuluvani mihinkään ns välkkä ja vapaa-aika ryhmään ja sellasii ihmisii, joiden seurassa tuntisin oloni mukavaksi ei vain ole. Niinpä olen päättänyt vaihdella porukkojen välillä niin saan vaihtelua.
Ja mitä kaverien hankkimiseen tulee, niin itekki tunsin tytön, jolla ei ollu yhtään kaverii ja joka kiersi kouluu ympäri aina välkillä, mutta oon ite aina ollu sellane avarakatseinen ihminen ja menny puhuu yksinäisille. Sit menin sille tytölle puhuu ja sit annoin sille ainaki vähän toivoo ja se selvästi tykkäs siitä. Ja opetus on että jos on yrittäny kaikkensa hankkii ystävii tai jos ei vaan oo ystävii niin sit sun luokse tulee ystävii (hyvällä lykyllä). Jos et tunne omanikäisten poikien tai tyttöjen olevan riittävän kypsii tai ne ei haluu olla sun kaa niin älä välitä. Eti muita vähä yksinäisempii ja hiljasempii tyyppei ja rupee puhuu niille. Tiedän et on helppo kirjottaa ja vaikeempi toteuttaa mut oon ite tehny ja oon tälläi ja saannu siten ystävii.
-Ja chillausta elämään.
