Siirry sisältöön
Leeri

Olen nyt tässä ollut ns. Kiusattuna 5 vuotta. Tiedän, tosi kauan ja tämähän alkoi jo kakkosluokalla. Olin siirtynut pienoisluokasta isompaan luokkaan ja siitähän alkoi jo ongelmia. Aina ne samaiset ihmiset saattoivat haukkua läskiksi tai rumaksi, mutta en ollut välittänyt asiasta. Joskus on saattanut nyrkki heillua silmieni edessä, mutta onneksi opettaja on tullut aina siihen väliin. Asiasta on juteltu pitkälti, mutta minua itseäni harmittaa etten ole tarkemmin puhunut asiasta vanhemmilleni. Olen siis vastikään puhunnut vanhemmilleni asiasta ja varsinkin omasta isästäni se oli kamalaa miten olen pitänyt asiat hissukseen ja ruvennut vasta yläasteen aloitettua puhumaan asiasta jopa ystäville tai nettikavereille. En ole ollut alakoulussa ottanut paihteeksi asioista kunnes se rupeaa sattumaan todellakin miten pitkään on sanottu esimerkiksi. Rumaksi. Iän myötä tullut myös paria muutakin rumaa sanaa mukaan haukuntaan. Onneksi esim. Lyömisiä tai siihen liittyvää väkivaltaa ei ole ollut mukana. Enimmäkseen vain tönimistä, mutta minulla oli myös syyni miksi en kertonut kuin nytten vasta vanhemmille.

Tämä oli tapahtunut parisen kuukautta sitten musiikintunnilla. Oli semmoinen paikka minne yleensä menin tekstailemaan kavereilleni kunnes taasseen ne muut luokkalaiset on ruvenneet sinnekkin tulemaan vain juttelemaan asioista. Eihän siinä mitään kun taasseen alakoulussa oleva ”Kiusaaja” on myöskin samalla luokalla on tietysti aina näitten ihmisten kanssa. Eihän siinä mitään kunnes alkoi se kettuilu, että pitäisi häipyä syvälle kuuseen ja sen semmoista. En tosiaankaan välittänyt asiasta kunnes hän otti jalastani ja rupesi vääntelemään sitä asentoihin mistä se olisi hyvinkin vaikka murtua tai enimmäkseen vain mennä sijoiltaan. Sain tietysti jalkani pois hänen kätösistään ja sanoin perään ”Hei! Eikö järki käy jos vaikka jalalle olisi tapahtunut mitään?” Hän tietysti vastasi vain ”Aivan sama!” Ei, se ei olisi ollut aivansama, mutta enemmän harmitti se kuinka ympärillä olevat ihmiset eivät auttaneet minua. Lähdin tosin paikalta ja hän tietysti huuteli perään kaikkea ilkeää. Musiikintunnillakin hän oli kaikkea typerää sanonut minulle ja tähän rumpaan liittyi myös hänen kaverinsakin. Tästä asiasta kerroin asiasta ekana hyvälle tukikaverilleni. Oli hyvä ettenpä melkein ruvennut itkemään koska tämä oli ensimmäinen kerta kuin jotakin pahempaa oli tehty kuin tönitty maahan. Asiasta sikseen ja kerroin sitten myöhemmin siskolleni asiasta. Hänkin oli jo kauhuissaan miten tämmöistäkin on tehty minulle.

Tuosta asiasta en ole tosin kertonut luokanvalvojalleni, koska koin asian turhaksi koska en ole ennekkään asiaan välittänyt enkä kovinkaan tähänkään, mutta kadun asiaa etten ole kertonut. Tuntuu nyt vain miten myöhäiseltä on kertoa asia jo nytten kun asiasta onjo pitkäkin aika.

En osaa sanoa enään mitä mun pitäisi tehdä asialle. Tuntuu vain kuinka tämä minun kiusaaminen olla edes mitenkään vakavaa vai voiko tätä sanoa kiusaamiseksi koska tätä ei edes tapahdu joka päivä, ei sattumoisin edes viikottaikaan, mutta väliaikaista ja sekin saattaa olla juurikin tuommoista mitä mainitsinkaan. Itseäni ei murehdi jos he haukkuvat minua, mutta minua huolestuttaa miten jaksankaan sitä koska tuntuu jo kuinka olenkaan siinä murtumispisteessä kunnes otankaan asiat todekseen. Jos olenkin ruma tai läski? Olen tässä välillä joskus myös katsonut itseäni peilistä ja tokaissut miten ruma olen. Tajuan kummiskin miten väärin on ajatella moista koska kaikki on kauniita, mutta jostakin syystä tämäkin vain huolettaa minua.

Kiitos! Tämä olikin minun ensimmäinen kerta kun kerron vähän laaemmassa paikassa kuin pelkästään kavereilleni tai vanhemmilleni. Anteeksi jos ette ymmärrä tekstiä tai mitään muutakaan. Jos ette osaa auttaa, ei se haittaa. Yrititte kumminkin auttaa ja arvostan sitä :)

– Leeri

Vastaa aiheeseen: En tiedä mitä pitäisi tehdä

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top