En tiiä miks tulin tänne avautuun mut kun musta tuntuu tosi vaikeelta puhua kenellekkään vähänkään tutulle tai vaikka perheenjäsenille. Mut pari vuotta sitten olin vielä ihan tyytyväinen itteeni. Viime vuonna aloin kokee et jäisin kaveriporukoista ulkopuolelle ja aloin ettiin syytä itsestäni. Mulle alko tuleen ulkonäköpaineita ja aloin ekaa kertaa kattoon ruokien kalorimääriä ja vaakaa. Kyl mä aina söin vähintäänkin tarpeeks (ehkä liikaakin muihin verrattuna) ja pysyin normaalipainosena, mut aloin aina iltasin laskeen mitä söin päivän aikana. Esim. jos söin jotain herkkua nii jätin välipalan väliin. Aloin miettiin siis että miten muut mut näkee.
Sit aloin ottaan kauheita paineita siitä miten menestyin koulussa ja urheilussa (harrastan siis kilpaurheilua sm-tasolla) ja asetin itselleni tosi korkeet tavoitteet. En oikeen tiiä keskitynkö tällä hetkellä elämästä nauttimiseen vai suorittamiseen. En koe onnistuvani ennen kuin olen saavuttanut tavoitteeni.
Nyt jo mun arki on tosi kiireistä ja ehkä eniten mua pelottaa miten selviin tulevaisuudessa kun silloin mulla menee kouluun ja treeneihin vielä enemmän aikaa.
