Okei en tiiä kuuluuks tää tähän alueelle mut kuiteski. Elikkäs tosi moni ihminen sanoo et en arvosta itteeni tarpeeks ja itekki tiedostan et en kyl arvosta itteeni. Huolehdin muista tosi paljon ja yritän hakea sillä hyväksyntää muilta. Aattelen et jos en oo tarpeeks hyvä ja huolehdi muista ni musta ei tykätä ja jos mulla on jotai ongelmia ni en tykkää siitä et musta huolehditaan. Siedän kyllä sen mutta mulle tulee semmonen olo et musta on vaivaa, siks usein en kerro mun omista tarpeista tai jos mulla on paha olla. Jotenki aattelen et mun omat tarpeet ei oo tärkeitä ja et jos vaan pitäisin suuni kiinni enkä ikinä kertois muille mun omista tarpeista ni kaikilla ois helpompaa. Mä yritän peittää sen mut silti jotku opet jne huomaa sen tai osan siitä ja sit vaan selitän jotai joka on totta mut vähättelen sitä asiaa.
Kaikki nää on alkanu vasta pari vuotta sitten ku mua alettii kiusaa se kiusaaminen on kyl loppunu.
Sit aattelen aina mitä muut musta ajattelee ja aina välillä se aiheuttaa mulle ahistusta.
En tiiä miks laitan tän voestin kai mä haluun vaan purkaa mun tunteita.
Sama juttu mulla. Tsemppii!
