Oon vähän miettinyt tätä.
Eli, ollaan tän henkilön kanssa oltu kavereita noin. 2 vuotta. Ei ikinä olla tultu mitenkään super hyvin toimeen, mutta ollaan siedetty toisiamme lähinnä varmaan että kaveriporukka pysyis koossa.
Isoin ongelma tässä on se, että meillä on niin erinlaiset moraaliset ja eettiset näkökulmat. Minulle tosi tärkeitä aiheita ovat muunmuassa ilmastonmuutos, politiikka, usko, maapallon varojen kulutus, lihansyönti, lapsityövoima, sodat ja ylipäätänsä maailman tilanne. Samalla tämä henkilö mieluummin puhuisi uudesta paidasta jonka osti. Kyselen monesti mun kavereilta kysymyksiä niiden käsityksestä siitä, mikä on oikein ja väärin. Tästä on ilmennyt, että tämä kaveri ei välittäisi jos sen lempiartisti olisi pedofiili tai sen lempi vaateliike käyttäisi lapsityövoimaa. Kun olen koittanut puhua niistä asioista jotka huolestuttavat minua maailmassa, kuten vaikka nyt ilmastonmuutos, hän yleensä sanoo ”Sä ajattelet liikaa”, ”Puhutaan jostain muusta”, ”En halua ajatella tuota koska se ei vaikuta muhun”, ”Ei oikeestaan kiinnosta”, ”Onko sillä nyt niin paljon väliä”, tai jotain tämän kaltaista. Hän selkeästi paheksuu minun näkökulmiani, ja se on todella jäänyt vaivaamaan.
Hänen kanssaan on myös vaike tehdä mitään, koska hänestä kaikki minun ja kahden muun kaveriporukkaan kuuluvan mielenkiinnonkohteet on tylsiä, eikä se oo yhtään kiinnostunut niistä, joten me muut ei voida puhua vaikka meidän lempisarjoista kun se on paikalla, koska muuten me ei kuulemma puhuta mistään muusta kuin siitä, vaikka oltaisiin kymmenen minuuttia sitten puhuttu meidän lempikouluaineista. (Hän oli silloin puhelimella.)
Samalla, en aio sanoa että olen mikään uhri tässä. Yleensä kun hän on ilmaissut ettei välitä, saatan alkaa todella passiivi-agressiiviseksi. Alan ihan tahallen vittuilla hänelle, mutta en niin näkyvästi että muut huomaisivat. Saatan alkaa samalla tavalla kuin hän, paheksua hänelle mieluisia puheenaiheita tai vaihtaa puheenaiheen johonkin eiliseen tapahtumaan tai sarjaan jota olen katsomassa toisen ystäväni kanssa. Alan myös joskus kritisoimaan hänen moraalejaan ja mielipiteitään. Olen myös salaa vahingoniloinen siitä, että saan paljon parempia arvosanoja kuin hän, vaikken edes lue kokeisiin. (Joo, tiedän että se on vittumaista.) En tosin kauheena jaksa sitä sen naamaan hieroa, koska en halua että muut kavereistani ajattelevat että olisin ilkeä.
Tämä henkilö ei enään oikein vietä aikaa kaveriporukan kanssa, joka on ymmärretävää. Olen luultavasti tehnyt siitä hänelle aika rasittavaa. Nykyään hän viettää kaiken aikansa joidenkin vuotta vanhempien kavereidensa kanssa. Meidän kanssaan hän ei enään oikein ole, paitsi silloin kun on joku luokan yhteinen juttu, ja se roikkuu meidän perässä koska sillä ei oo muita kavereita meidän luokalla.
En oikeen tiedä mitä tässä tehdä, en sano että kumpikaan meistä olisi väärässä, mutta ehkä mä kumminkin oon se huonompi henkilö tässä, vaikka muut toisin sanoisi. Kirjotin tästä jo aiemmin, mutta silleen lipevästi jätin mainitsematta että en mäkään mikään paras kaveri sille oo ollut.
