Siirry sisältöön
O12tyttö

Kirjoitin jo aikaisemmin tänne et mua haukutaan läskiks ja en enää jaksais yms ja nyt oon saanu välillä pelottavii ”kohtauksii” et on vaa pakko tehä jotain yleensä viiltelyyn liittyen en oo siis ikinä viillellyt mut aika usein veitsi on jo kädessä kunnes tuun taas järkiin ja sit mua meinaa alkaa itkettämään ja en enää tiiä mikä auttaisi ku en oikein voi kertoo vanhemmille ku ei ne ottais sitä tosissaan ja sit luulen et mulla saattais olla adhd ja syömishäiriö mut en uskalla ottaa sitä esille kotona ja mua pelottaa ihan hirveesti ja haluisin puhuu asiasta kavereille mutten uskalla ja asiaa ei auta et mun luokan pojat haukkuu mua läskiksi, hikeks, pullaposkeksi yms😭😭

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Tervehdys O12tyttö,

Olipa hyvä, että päätit kirjoittaa uudestaan tänne ja olen pahoillani puolestasi siitä, että kokemasi kiusaaminen ja haukkuminen jatkuu edelleen. On ihan ymmärrettävää, että olo tuntuu lohduttomalta ja epätoivoiselta kun jatkuvasti joutuu kiusaamisen ja haukkumisen kohteeksi. Jos joutuu kuulemaan jatkuvasti haukkuja itsestään, saattaa niitä alkaa pikkuhiljaa uskomaan, vaikka ne eivät totta olekaan. Et ole kuitenkaan tehnyt mitään väärää etkä missään nimessä ole ansainnut satuttavia sanoja tai huonoa kohtelua osaksesi. Sinä olet hyvä ja ihana juuri omana itsenäsi, eikä sitä yksikään haukku tai nimittely muuta sitä.

Kerrot, että sinua pelottaa puhua asiasta vanhemmillesi tai kavereillesi, koska pelkäät ettei sinua oteta tosissaan. Lisäksi olet huolissasi siitä, että sinulla saattaisi olla syömishäiriö ja ADHD. Kerrot myös kokeneesi itsetuhoisia ajatuksia, mutta et ole kuitenkaan päätynyt onneksi satuttamaan itseäsi. Voisitko näiden hetkien varalle yrittää miettiä jotain asiaa, joka voisi rauhoittaa mieltäsi? Esimerkiksi todella voimakkaan pastillin syöminen, juoksulenkille lähtö tai musiikin kuuntelu? Jos tuntuu ettei mikään muu konsti auta itsesi rauhoittamiseen, voit kokeilla vaikka käsien pesemistä jääkylmällä vedellä tai ponnarin paukuttamista käsivartta vasten.

Mitä ajattelet, että tapahtuisi jos kertoisit pahasta olostasi, kiusaamisesta ja siitä johtuvista itsetuhoisista ajatuksistasi läheisillesi? Mitä jos epäilyn sijaan saisitkin tukea ja lämpimän halauksen, ja ymmärtäisit ettet olekaan yksin huoliesi kanssa? Vaikka paha olo saa meidät välillä tuntemaan, että olemme ypöyksin maailmassa, on ympärillämme kuitenkin usein ihmisiä, jotka välittävät ja rakastavat ja jotka ovat tukena, jos vaan saisivat siihen mahdollisuuden.

Sinulla on tällä hetkellä monia raskaita asioita elämässäsi, jotka saavat sinut voimaan pahoin. Tärkeää olisi, että saisit ne nyt jaettua jonkun läheisesi kanssa. Omien huolien ja kipeiden asioiden ääneen sanominen voi olla vaikeaa ja siksi on hienoa, että olet ottanut ensimmäisen askeleen ja kirjoittanut tänne Nuortennettiin. Luuletko, että voisit olla uudestaan rohkea ja yrittää kertoa asiasta jollekin aikuiselle esimerkiksi näyttämällä tänne kirjoittamasi viestin? Jos oman vanhemman kanssa juttelu tuntuu hankalalta, voit aina aloittaa esimerkiksi koulun terkkarista tai kuraattorista, he ovat koululla juuri teitä oppilaita varten ja osaavat tukea näissä asioissa.

Myös me Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ja chatissa olemme tukenasi. Meille voit soittaa tai kirjoittaa nimettömästi ja luottamuksella vuoden jokaisena päivänä. Arki-iltaisin klo 20–24 samassa numerossa päivystää Nuorten tukilinja, josta saa ammattilaisen tukea akuutin pahan olon hetkellä.

Aurinkoisia syyspäiviä sinulle toivotellen,

Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Vastaa aiheeseen: En vaa jaksa

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top