Oon hoikka, oon urheillu aina, mut viime vuosina oon jotenkin alkanu tajuumaan asioita syömiseen liittyen ja myös motivaatio mun omaa lajia kohtaan on heikentynyt ja esim jos tulee tilanne et ei olis ihan pakko mennä treeneihin nii aattelen vaan ”JESSS”
Mutta. oon pari kolme neljä vuotta sitten kun isosiskon kaa alettiin oleen enemmän keittiössä niin me leivottiin LEGIT joka viikko. parin vuoden ajan.. äiti ja iskä ostaa aina kotiin herkkuja. niitä oon aina syöny.
Pari vuotta sitten sain tietää kaloreista.. ja auts.. nykyään mä vaan herkuttelen ja joka päivä syön edes jotain herkkua ja mua ahistaa ja pelottaa aivan äärettömästi SE, ETTÄ kun mä seuraavan kerran pullan poskeeni laitan ja meen peilin eteen.. niin tulisin näkemään kuinka mun hoikkia käsiä ja litteetä vatsaa ei enään ole ja tilalla lihavia makkaroita. Mut silti en vaan voi lopettaa napostelua ja herkkujen syömistä. joka kerta kun syön tuntuu kun tuntisin et vaan lihoon. Peilin edessä pidän kiinni mun ”makkaroista” (mulla ei ole makkaroita kun seison, mut kun istun esim. farkut jalassa päivän päätteeks niin siinä se. makkara on) tuntuu vaan että tunnen kaiken ”lihavuuden” mun kehossa, mut en vaan pysty asialle tehä mitään, en JAKSA lenkkeillä (etenkää talvisin tai loskapska aikoihin)
Asiaa ei todellakaan auta mun ex-HUIPPUurheilija se mun isosisko. sillä näkyy vatsalihakset ja käsivarsissa vaan lihaksia, eikä makkaran makkaraakaan. se edelleen urheilee melkeempä joka päivä säästä riippumatta ja se on kertonu kuinka se kamppailee saman ”tekee mieli vaan syödä” kanssa MUTTA KUN VAIKKA SE VÄITTÄÄ MITÄ NIIN SILTIKÄÄN SE EI SYÖ NIIN PALJOA KUN MÄ. epäreilua. haluun vaan pystyy sanomaan ei kaikille herkuille. Mä niin toivon etten lihoo.
Kuule, ihan sama täällä! Mutta älä pelkää herkkujen syöntiä! Mäki syön tyylii joka päivä herkkuja/jälkkärin enkä oo lihonut niistä. Herkkuja voi syödä. Sillon ku ruokavalio on muuten kunnossa sinne mahtuu herkutkin. Ja jos susta tuntuu et tekee mieli vaan syödä, nii kannattaa miettiä et onko se vaan siks et sulla on tylsää vaan syötkö liian vähän ja sitte sun keho kaipaa energiaa.
Musta tuli ihan hullu kalorien ja terveellisyyden suhteen. Mutta sitte ku aloin ajatella, että ruoka on osa elämää eikä se määritä mun arvoa ihmisenä, en enää miettiny kaloreita. Syön fiiliksen mukaan, niin että ei enää oo nälkä.
Ja sit vielä. Vertailen kans itseäni toisiin ja siihen miten joku muu liikkuu tai syö. ÄLÄ kato mitään what I eat In a day-videoita, ne oli mulle ihan myrkkyä.
Luota vaan siihen että susta ei tuu lihavaa. Jos et nyt oo, niin miks oisit parin herkun jälkeen? Nuoren keho kuluttaa paljon ja se kestää eikä herkut vie sua maalta merelle.
Jos tekee mieli syödä herkkuja, syö ensiksi vaikka hedelmä tai pähkinöitä tai vaikka leipä. Yleensä se, että tekee mieli syödä jotain, on kehon tapa kertoa että pitäisikin oikeasti syödä, vaikka ei fyysisesti vielä olisi nälkä. Tarvitset energiaa koko ajan vaikka et liikkuisi ollenkaan: jo pelkkä hengittäminen ja sydämen toiminta vie järkyttävästi energiaa. Herkkuja ei kukaan varsinaisesti tarvitse elääkseen, mutta jos ei niitä pysty syömään ilman että tulee syyllinen olo tai pelko lihoamisesta, on se merkki syömishäiriöstä johon kannattaa hakea apua.
