moi! meen nytten suoraan asiaan mitä tänään tapahtu. mun isä soitti mulle ja sano ”ootteko tulossa juhliin” sanoin että ei ja sitten se vaan sano ”laitan sun äidille viestin, moikka”. ja ne ei oo puhunut vuoteen koska äiti ei halua puhua sille. ja mua alko jännittää. sit äiti tuli sanoo et ”mitä sun isä alkaa yhtäkkii rähjää mulle jostain juhlista” sitten olin kertonut et ukilla on 80 vuotis juhlat, ja äiti vaan sano ”oisit heti sanonu kun mä en tienny. et tottakai te olisitte voinu mennä sinne”.
sitten se siinä viestitteli iskälle ja lähti sitten pois mun huoneesta. sitten kaduin että en kertonut niistä juhlista ja mietin miks iskä ei vaan purkanu sen vihaa/oloa muhun, vaan miks äitiin. koska mä olin se joka ei kertonut siitä, ja se tuntu vaan niin oudolta et se ei purkanu sitä oloa muhun. sitten, kun äiti oli siinä puhunut mulle ennen kun se lähti mun huoneesta, olin siis huomannu et iskä oli yrittänyt soittaa mulle, mutta en uskaltanut vastata kun ajattelin et se on vihanen mulle taas. ja alkaa huutaa mulle puhelimen kautta. sitten olin kuitenkin soittanut myöhemmin ja olin heti kun se vastas niin pahoitellu ja sanoin että ”olin laittamassa tavaroita niin en ollu huomannu sun soittaneen. ja se sano vaan ”ei se mitään” sitten se koko puhelu oli ihan rauhallinen ja se ei ees kuulostanu vihaselta.
ja sen jälkeen en ymmärtäny miten se oli ees niin rauhallinen
ei oo oikein jos joudut pelkään sitä et sun faijas ragee sulle eikä kyl sen noin pienestä pitäs suuttuukan
tsemppii sinne päähän
