Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Olen siis 14-vuotias tyttö, joka tuntee itsensä 120% yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi. Liikun kavereideni kanssa paljon, ja minua todellakin raastaa kuulla kun kaverini puhuvat kuinka ihania heidän poikaystävänsä ovat, ja minä en KOSKAAN ole seurustellut, en ole edes ollut missään tekemisissä poikien kanssa… Pojat kiertävät minut jostain syystä kaukaa! :'(
Olen 174cm pitkä, lähes normaali painoinen ja en ole mikään ruma. (minulla on scene-hiukset ja pukeudun yleensä aika erilailla kuin muut, räväkämmin. (en paljastavammin, itse asiassa vältän paljasta pintaa näyttäväni)) Luonteeltani olen todella energinen ja iloinen, elämän haluinen ja seikkailun tahtoinen. Ystäväni sanovat että minulla on sydän joka on puhdasta kultaa, ja niin se taitaa olla… En tiedä. Kaipaan läheisyyttä elämääni, sillä olen ollut 9 vuotta syrjitty ja kiusattu, olen edelleen, koskaan kukaan ei ole ollut tukemassa minua tai antamassa minulle syytä olla iloinen. Kaikesta olen aina itse selvinnyt, vaikeuksista huolimatta. Nykyään en meinaa jaksaa tätä yksinäisyyttä, tahdon jonkun joka rakastaisi minua tällaisena kuin olen… Mutta jostain syystä minulla ei ole yhtään ystävää joka olisi poika, ja lisäksi pojat tuntuvat kaikki kaikkoavan kun minä tulen lähelle… En ymmärrä mikä minussa on vikana?
Enkö kelpaa kenellekään? :’c
mulla sama onkelma. tosin oon pätkä kaiken lisäksi.
Oon ettiny itelleni just tollasta tyttöö mutta vielä ei oo onnistunu
#foreveralone
Kelpaat varmasti! :)
Se oikea ihminen ei aina vaan heti tule nenän eteen, mua on itseänikin kiusattu ja olin sen takia todella ujo, kutosluokalla ujous hellitti ja oltiin kaverin kanssa kokoajan äänessä. Olin hänelle tosi kateellinen koska hän oli silti mua paljon rohkeampi ja saman luokan pojat tykkäs hänestä, ainakin näytttivät sen hänelle, ja mä jäin paritöissäkin usein yksin kun tämä oli niitten poikien kanssa.
Tunsin itseni tosi rumaksi ja inhottavaksi kun mjsta ei tykätty, mutta nyt oon tajunnu, ja toivon että te muutkin tajuatte, että mieluumin odottaa hetken sitä oikeaa rakkautta ja läheisyyttä kun pakottaa toisen tykkäämään itsestään (tai toisinpäin) ja on sellaisen kanssa joka ei oikeasti tykkää susta tai arvosta sua tms.
Eli sulla ei oo vielä kiirettä hankkia poikakaveria, niinkun ei mullakaan eikä monella muullakaan. Vaikka se tuntuu pahalta että toiset hehkuttaa poikakaveriaan, niin voin sanoa että kuitenkin näin nuorella iällä ne yleensä päättyy viimeistään muutaman kuukauden jälkeen, normaalisti jopa aikaisemmin!
Joten kokeile vaikka uutta harrastusta tai tutustu uusiin ihmisiin, kyllä sulle vielä löytyy joku joka arvostaa sua sellasena kun olet ja sä oot sille maailman kaunein ihminen!
Tsemppiä ja hyvää kesää! :)
Haluisin just sut mut en tiiä mite otan yhteyttä. Tee suomi24 sama keskustelu nuoret palstalle