ok kirjotin just fakin pitkän saarnan huolista ja murheistani ja poistin sen vahingossa kfkfpqöffk
mut siis tiivistettynä halusin vastauksen seuraaviin kysymyksiin:
onko täällä suomessa muita ihmisiä jotka olivat nuorempana sosiaalisii ja paljo frendei mut sit muuttu epäsosiaalisiksi ja työns kaikki frendit pois luotaa?
eli ainaki mulle kävi tollai et yhtäkkii muutuin hiljaseks ja ujoks yms jolloin must tuli yksinäine jote vähä masennuin ja alko ahistaa sosiaaliset tilanteet:)) joka vituttaa koska halusin kiva yläaste elämän ja paljon frendei ja poikaystävän ja mitä mä sain? itsetuhoisia ajatuksia (jk.. unless)
mut oikeest inhoon olla tällane ja tää saa mut vaikuttaa vaa töykeeltä. haluisin vaa olla normaali ja osata luoda suhteita ihmisiin. kaikki on vaa nii ahistavaa:( jos en muutu mun tulevaisuus on sellane et asun yksin talossa 300 kissan kanssa. vaik haluisin nii paljo kokee rakkautta ja keksiä mutku ei näytä kirkkaalta tää.
onks kellää muul myös tällast et esim oot sosiaalises tilantees ja et pääse pois päästäs etkä keksi mitää puhuttavaa nii siit tulee kiusallist ja sit sen jälkee jäät yliaattelee sitä joka yöks kosk mul käy noi joka päivä<3
mut siis en tiiä mikä mus on vikan ja tarviinko apuu ja mistä sitä sais. jos on kellää tän tapasii kokemuksii tai mielipiteitä nii kertokaa pls!1!1!
Joo mulla on ihan sama ongelma. Olin tosi sosiaalinen lapsena, mut nykyään tuntuu tosi vaikeelta ees puhuu muille koulussa. Sit saatan miettii monta päivää et sanoinkohan jotain tyhmää ja vihaakohan nyt kaikki mua sen takia.
Miulla asiat meni toisin päin vaikka tunnen toki edelleen ahdistuneisuutta sosiaallisissa tilanteissa, älä pelkää kertoa asiasta jollekkin ja ystäviä sinä tulet varmasti vielä löytämään, koska aina on olemassa joku joka välittää sinusta vaikka se ei aina siltä näyttäisi.
nimimerkki”joku” joo ihan sama homma!
