Oon tyttö, 16-vuotias. Oon aina pitänyt itseäni heterona. Vaikka mun porukat on aina sanoneet, ettei sillä oo mitään väliä että mikä mun seksuaalinen suuntautuminen on, oon silti lokeroinu itseni siihen heteroboksiin. Se on ollu helpompaa.
Mut mulla on aina ollu vähän sillee tyhjä olo. Ku kaikki muut mun kaverit on aina ihastunu tosi helposti ja monilla on ollu jo paljon kaikkia kokemuksia poikien kanssa. Mä en oikeastaan ihastu ikinä ja tuntuu et oon vähä niinku pakottanut itseni välillä ihastumaan johonki poikaan sen takia et kuuluisin joukkoon. Kyllä mua sinänsä pojat kiinnostaa ja oon aina haaveillu jostain kuumista näyttelijöistä mut sit ihastuminen ei vaan onnistu.
Tuntuu tosi yksinäiseltä ja kaipaisin jotain joka kuuntelee. Kyllä meidän perhe mua tulee mutta en oikein osaa puhua niille tästä. Ja tuntuu ettei niillä oo aikaa siihen.
En oo kyllä tyttöihinkään ihastunut. Oon vähän vältellyt sitä ajatusta tytöistä, ja keskittynyt vaan poikiin. Mut viime aikoina oon alkanu miettii sitä asiaa kunnolla. Entä jos tykkäänkin tytöistä? Kaikki on tosi sekavaa. Musta tuntuu et mussa on jokin pahasti vialla kun en ihastu kehenkään. Se ajatus välillä masentaa mua tosi paljon ja viime aikoina oon itkeny sitä paljon. Tiedän ettei sillä oo mitään väliä et tykkäänkö pojista vai tytöistä mutta en haluaisi elää tämmöisessä epätietoisuudessa, se ahdistaa. Ja mua vähän pelottaa myöntää itselleni jos tykkäänkin samasta sukupuolesta. Me eletään kuitenkin niin epäreilusta maailmassa vielä, että on helpompaa olla hetero. Se on se oletus.
Halusin kirjoittaa tänne ja kuulla et onko muilla samankaltaisia fiiliksiä. Välillä tuntuu et ahdistus on niin kova, ettei sen kanssa voi elää. Pelottaa kaikki, kun oppii itsestään jotain ihan tuntematonta ja mikään ei ookaan niinku ajatteli. Oonko ihan okei? Tuntuu, että kaikki muut jo seurustelee ja on tajunnu sen oman itsensä ja seksuaalisuutensa. Oonko mä ainoo joka on jäljessä? Mua hävettää etten osaa olla niinku muut vaan oon joku tämmönen tunnevammainen. Se sattuu ja välillä sitä haluaisi satuttaa itseään kaikesta turhautumisesta. Pelottaa et sekoan.
Ja en halua että käsittätte väärin, mulla ei oo homofobiaa ja mun mielestä kaikki on yhdenvertaista ja tää maailma on siitä niin typerä paikka että edelleenkään tasa-arvo ei toteudu. Mutta silti pelottaa se, kuinka rohkea pitääkään olla jos ei ole hetero.
En tiedä mitä ajatella. Oon niinku yksinäinen ja viallinen väkijoukon keskellä.
Et varmastikaan ole kehityksestä jäljessä, varmasti moni 16-vuotias etsii vielä itseään.
Älä vertaile itseäsi muihin ja uskalla olla erilainen!
Ihastumisen puuttuminen ei ole varmastikaan mitenkään paha juttu (siis että siitä pitäisi huolestua), odota vain sitä oikeaa, johon sitten ihastut, oli Se sitten mies tai nainen.
Toivottavasti tämä auttoi edes vähän, sillä kulutin tämän tekstin miettimiseen kauan aikaa… ;)
Sinuna mä kattoisin rauhassa eteenpäin:) ite oon 16w tyttö ollu parisuhtees poja kans mut sillo ku olin yhdessä nii tuli sellasii erilaisii ajatuksii tytöistä. Mut se katos musta… Eli rauhassa meet päiväpäivältä eteenpäin:) Toivottavasti oli apuu…
älä laita ittees mihinkään seksuaalisuus laatikkoon, ei sitä aina tarvii määritellä, sit ku tulee ihminen josta tykkää, niin sillo huomaa että onko kyseisellä henkilöllä tissit vai ei, joten siihen ei sillä tavalla kannata kiinnittää huomiota :) ja yks asia tuli tässä mieleen, ootko kuullu semmosesta asiasta kuin aseksuaali? jos et ei se mitään, se ei oo yleisesti hirveemmin tiedossa (ja ihmiset yleensä ignooraa sen olemassa olon, niin kuin bi- ja panseksuaalienkin) en rupea tässä selittämään sitä kokonaan, koska pitkä sleitys tulis, joten googlaa :) se on siis ettei tunne seksuaalista halua sun muuta kehenkään, ja siitä on siis erilaisia variaatioita, mutta niin. toivottavasti et pelästy tästä tää on vain veikkaus, mutta totuttele pikkuhiljaa, kuuntele ajatuksiasi ja tunteitasi ja muist apikkuhiljaa, tämmöseen ajatukseen saattaa olla vaikea totutella ja vielä vaikeampi selittää muille ihmisille :) miun kaveri määrittelee itsensä aseksuaali ja hänkään ei oo ihastunu kehenkään (ainakaan tietääkseni). mut sen haluaisin vielä sanoa, ei kannata pelätä, mutta on okei pelätä, koska tää on iso aihe ja iso aihe käskiteltäväksi, joten kun oot lukenu tän mee keittämään itelles iso kupillinen lämmintä kaakao ja katso vaikka lempisarjaasi :3 ja muista et oo yksin<3