miten selviydytte erosta? minkä aikaa meni..? jne..
Oma eroni ei ollut minulle kovin raskas, sillä suhde ei ollut kovin vakava, eikä suuria tunteita ollut. Toki tykkäsin kyseisestä pojasta, mutta siihen Se jäikin.
Erosimme torstaina ja muutaman päivän murehdin eroamme, mutta sunnuntaina pidin jo hauskaa kaveripoikieni ja yhden tyttökaverin kanssa ilman huolia erosta.
Toki vakavasta suhteesta palautuminen kestää paljon kauemmin, mutta siitä minulla ei ole vielä kokemusta.
Kun erosin se oli kamalaa, koska exäni kanssa oli kaikkee säätöö aina. Oltii 17kk yhes ja samas koulus nii oli aika hankalaa mut ny ku en ole nähnyt exääni niii on paljo helpompi olla jne. Mulla se kesti liia kaua. Uusia jätkiä/muijia tulee ja menee:) voimia:)
Olin yhes 4kk ja kyl sr tuntu ku erottiin, olin surullinen ehk 1,5，viikkoo, mut kyl se sen jälkeen oli taas kokeneempi ;)
Mun ja tän pojan juttua kesti yli vuosi. Se jätti mut ekana parin kuukauden seurustelun jälkeen, mut sit olin idiootti ja annoin sille anteeks koko kesäloman itkettyäni sen takii. Seurusteltii päälle puol vuotta ja se teki saman uusiks eli jätti mut toisen tytön takii viime helmikuussa. Syömättömyys tuli tutuks eron alkuvaiheissa, samoin unettomuus. Sit tuli se suklaan syönti ja aina välillä on hyviä ja huonoja päiviä. En oo vieläkään toipunut kunnolla, koska oon niin epävarma itestäni.
riippuu tosipaljon siitä kauan on seurustellut ja kuinka tosissaan on suhteessa ollut mutta aikansa siinä meneee. parhaiten itse ainakin eron jälkeen olen pärjännyt olemalla paljon kavereitten kanssa ja pitänyt kivaa ja ollut ulkona koska jos on yksin kotona niin sitten kaikki paska palaa mieleen. syö suklaata pidä hauskaa ja ajattele muuta niin kyllä se siitä. tsemppiä!
Ite en oo kokenu seurustelua ollenkaa. Mulla on sen varran itsetunto maassa, että en uskolla
edes sannoo mun ihastukselle kuinka paljon tykkään siitä. Annoin kyl mun kaverin kertoo koska en ite kykeny kertomaa. No nyt se tietää, et tykkään siitä. Mutta mua ahistaa kaikki
mitä se musta ajattelee. Sori kirjotusvirheet. Kirjotin kännykällä tän.
eroaminen on kamalaa!! oikeesti! koska mä tykkäsin yhest jätkäst ihan sairaasti ja sen yhest kaverist sen jälkeen!! me seurusteltiin vaan jotain 2kk ja juu kolmio draamaa..(lue mun koko tarina keskustelu palstan alusta,aiheena seurustelu ja nimimerkki jätetty) mut sit ku me erottiin nii mä olin niiiiin masentunu ja mikään ei huvittanu ja kaikki muu tuntu turhalta..nyt vast pikku hiljaa oon alkanu käsittää tätä eroo vaik siit on kulunu jo 3kk!! ihan hulluu!! pitää vaan ajatella et ehkei se oikeesti tykännykää musta niin paljoo mitä mä siitä ja mul itelläni on ainakin auttanu se et oon pikkasen vihanen sille kans sisimmässäni..en tiiä auttaakose muilla mut mul ainaki..tsemppii kaikille eron kohdanneille ja muistakaa: ei se maailma siihen kaadu vaik sil hetkel tuntuukin ;)
Kaikista pahimmalta tuntuu se kun tyttökaveri oli tapaillut jo varmaan kakskuukautta ennenku erottiin se oli sairasta ku oli valehdeltu niin pitkää.. Siinä helposti käy niin että alkaa lulee et onko mussa vikaa. Ja vähän omalta osaltani pääsin yli tosi helposti mutta se jäi vaivaamaan että miksi hän valehteli.