Eli siis kaikki joilla on eronneet vanhemmat ni mulla on teille pikkasen asiaa
Ensinnäkin asuuko ne kaukana toisistaan(mulla aika kauana ni oon tottunu olemaan autossa ainaski tunnin aina vaihtopäivinä)
Tokaks kummalla oot enemmän ( eli jos käyt kouluu ni kummalla jne.)
Entäs ”puolivamhemmat” onko sulla niitä ja onko ne kivoja+ ”puolisisarukset ,eli siis lasketko sisaruksiksi jos on yksi sama vanhempi tai jos ei ole yhtään ( niinku et vaik puolvanhemman edellisestä liitosta tai jotain)
Ja ahdistaako teitä niinku mua et
1. et kuulu enää sun perheeseen kun et oo niiden kaa niin paljon ja tuntuunet niillä on uusi perhe nyt
2 .se että et näe niitä niin paljon
3 .kun ne muuttaa ni et tiiä missä vaik keittiössä on jotain tai missä on lakanat tai jotai
4 .että sun paikkas on viety tai et ”puolisisarukset ”on enemmän sun vanhemman kaa jne.
No mut joo kivaa kesänloppua kaikille 😛💛🌺
moiii! en tiiä miks mut tää tuntuu just siltä miten mulla menee just nyt. ja en siis tykkää ajatella tätä yhtään, kun siitä tulee vaan paha olo, mutta kerran kun tällänen tehtiin niin…
no ensinnäkin siin menee varmaan tunti kun ajaa täältä missä nyt asun niin sinne missä mun isä tällä hetkellä asuu.
äidillä mä oon enemmän ja käyn kouluu, kun taas isällä en melkein ollenkaan ku ollaan vaan sen vanhemmilla.
no on mulla puoläiti ja pidän siitä hirveesti koska se on ihana mutta oon aina vähän ujo sielä niitten kotona. mutta ei oo sillä ja mun isällä omia lapsia(biologisia) paitsi mun puol äidin viis tytärtä sen kahdesta aiemmasta suhteesta. ja siis isä sanoo et ne ois meiän puolsiskoja(Mun ja mun veljen). äidilläkin on mies mutta en pidä sitä mun puol isänä ja siis sillä on joko yks tai kaks poikaa jota en tunne. ja en pidä siitä, siitä lähtien kun muutettiin uuteen kämppään sen kanssa niin ei ainakaan ekaan vuoteen menny hyvin. sit kaikki yhtäkkii vaihtu ja kaikki menee niin hyvin kun äiti säälii sitä ja pitää siitä huolta. Mä en siis pidä siitä yhtään. mutta pakko kestää olla samassa asunnossa.
Ja ahdistaa niin kuin suakin😣 ja nää on ne jutut mitä inhoon nyt tällä hetkellä uudessa perhe elämässä.
jooo…. mä ajattelen et isällä on oma perhe ja me ollaan vaan sen omii lapsii jotka välillä käy sillä. äidilläkin välillä tuntuu et oon yksin kun äidillä ei enää oo aikaa meille. hyvä kun puhutaan ees vähän tai ees yritetään puhuu toisillemme kunnes äidin pitää taas tehä jotain tai alkaa puhuu sille sen miehelle.
en nää isää niin paljon ja se ahistaa kun äidin kanssa en oo niin paljoo ees vaikka oltais samassa kämpässä ja oon siel enemmän. kyllä me toistemme ohi kävellään kotona jne. mut ois kiva jos se antais mun ees auttaa sitä, mut ei. et se tuntuu siltä et oon enemmän ilman vanhempii ku niitten kanssa.
siitä en niinkään ahdistun et jos ne muuttaa.
ne on enemmän mun isän kanssa ja mä tiiän et se ei muutu mitenkään. ja ei mulla oo ennenkään mitään ”paikkaa” ollu. tai ainakaan tunnu siltä, ajattelen vaan et ollaan nähty iskää välillä, koska ei me sitä niinkään olla nähty. joskus ku oltiin aina viikonloput isällä ja isä tavallaan asu sillon sen vanhemmilla minkä ajan sit asu. niin isä halus nähä meitä ja olla meidän kaa mut sit se välillä yhtäkkii lähti päivällä sen kavereille ja ainakun mun veli soitti sille ja kysy millon tuut se sano et ”tuun kymmeneks” niin se aika joka kerta veny ja veny vaikka se lupas tulla johonkin aikaan niin mä tiesin et se ei tulis. niin olin joka kerta kerinny mennä nukkuu kun tiesin et ehkä nään sen aamulla tai sitten se on kerinny taas lähtee baariin tai sen kaverille ryyppää. tää tapahtu joka kerta sillon ja monta muutakin asiaa. nyt viimeinkin tajusin et kun se sai taas uuden tyttöystävän niin se oli heti muuttunu kun näin isän sen kanssa. välillä mietin miks se ei sit ollu muuttunu mun ja mun veljen vuoks. mut mä ymmärrän siltikin et sen perhe on tärkeämpi ja sillä on kiire sen kanssa.
välillä jopa tuntuu epäreilulta koska esim. nuoremmat puolsiskot ketä mulla on saa viikko rahaa ja ne on tyylii 6-8.v ja mä en oo koskaan saanu sit ne kertoo et ”me tehtiin tätä ja tätä, mä sain muuten rahaa tästä kun mä olin…” ja välillä se et niillä on mahku saada harrastus. mut mä oon vaan Ilonen et iskällä on perhe eikä vaan mua ja mun veljee kenen kaa se just ja just oli. koska mä en usko et se ois ollu ikinä tarpeeks Ilonen meiän kaa joten mä vaan hyväksyn tän jutun ja annan olla. mä en välitä enään vaikka se sattuu joka ikinen kerta.
mä toivoisin et kenenkään kenellä on puolsisaruksii ja niitten vanhemmilla lisää lapsia niitten omien lisäks ei tarvis oikeest ahistuu tälläsestä. mut tää on aika pitkä teksti ja varmaan turha lukee joten anteeks. mut tää tuntu hyvältä kirjottaa tästä asiasta mikä on vaivannu mua koko ajan mut oon vaan piilottanu sen itteltäni.
mutta kaikkee hyvää teille🙂💖
Moi! Päätin nyt huvin vuoksi vastata näihin kysymyksiin
Mun vanhempien talot ovat puolentunnin automatkan päässä toisistaan
No mä asun mun molemmilla vanhemmilla yhtä paljon koska asun heillä niinku vuoroviikoin(se on kyllä vähän kurjaa koska en kunnolla ehdi asettua kotiini kun heti kun on viikon sunnuntai vaihdan toiseen kotiin mutta teen näin koska haluan nähdä molempia vanhempiani yhtä paljon).
Minulla on puoli-isä ja puoli-äiti. Puoli-äidilläni ja isälläni on yhdessä vauva. Minulla on sitten kaksi ihan normi siskoa. Puoli-isäni on ihan ok. Puoli-äitini taas on sellainen että ihan kuin hän yrittäisi etsiä joka ikisen virheen minusta ja hän moittii virheitäni. Siskoilleni hän ei tee samaa.
1. Ei ahdista.
2.näen heitä yhtä paljon joten ei.
3.no ei.
4.ei.
Heippulis🌈❤️
Kiitos kun ootte vatsannu mulle 😁
Tsemppiä sulle tuleva muusikko❤️❤️❤️
On jotenki tosi vaikeeta olla ”uusioperheessä” sinä ”ylimääräsenä vaihtolapsena” vaikka aikuset ei sitä tajuu ja luulee että kaikki on hyvin. Ja sulle elluh toi on tosi tyhmää että sun puoläiti moittii sua vaan. Kyllä sä varmaan tiiät että sä oot just täydellinen 🌈
Mullakin on silleen että en koko ajan ahdistu ja itke tosta mutta välillä kun satun aatteleen ni harmittaa
Mutta kiitos❤️🌈🌈❤️❤️❤️