Mulla ei oo ketään parasta kaveria, kaikilla mun muilla kavereilla on.
Mä oon niin väsyny kuuntelee, kun ne aina ihkuttaa parasta kaveriaan.
Mun kaks kaverii on kyl sanonu, et ne haluis olla mun paras kaveri, mutta mä en voi. Ne asuu niiin hirveen kaukana, eikä kummiskaa pystyttäs koskaa tapaamaan toisiamme (Ne on siis nettikavereita–> mesekavereita.
Mä asun lisäks hirveen korvessa, eikä mulla oo oikeestaa mtn.mahollisuutta käyä missää festareilla, nuorten tapahtumissa tms.
Mun vanhemmat tietää asiasta, mut ne ei maha tälle mitään.
Itken about joka ilta itteni uneen.
MITÄ MÄ TEEN!?
Ole onnellinen että sulla on ees kavereita! Mulla ei oo yhtäkään kaveria,eikä jatkossa varmaankaa tule olemaan nimittäin mä oon kuulemma ruma ja mua kiusataan koulussa sen takia
Oon ite kokenu saman.Mulla ei oo enää yhtään ystävää,eikä kaveria koulussa.Yksin oon myös kotona,koska mun pikkusisko ja isosisko on niin bestiksiä keskenään.Kiusaamista oli seiskalla ja kasilla vähän ja nyt ysillä syrjitään(eiks sekin oo kiusaamista?),ja masennuin kun entiset kaverit jätti mut yksin.Sit ne taas yht’äkkiä otti mut takasi porukkaan ja luulin et kaikki on iha hyvin,mut en osannut enää olla samassa porukassa kun olin ollu niin pitkään yksin,mistä seurasi se et se sama porukka jätti mut taas.Nyt ei sit oo ketään jolle vois jutella välkällä,istua ruokalassa tai tehdä yhtään mitään.Nimittäin siinä vaihees alkaa tuntua et kaikki vihaa mua ihan suunnattomasti ja teen kaiken väärin eikä mussa oo mitään hyvää.Kävin aiemmin juttelemassa vähän joka paikassa kuten kuraattorilla,psykologilla ja erityisopettajan luona eikä mikään auttanut.Mul on tällä hetkellä tasan kaksi hyvää ystävää jotka asuu eri kaupungissa kuin mä,ja me nähdään ehkä kerran kahdessa kuukaudessa.Myös mua pilkattiin koulussa mun ulkonäön takia,ja se syö itsetuntoa aika varmasti.Silloin pahimpina aikoina halusin vaan kuolla koska mistään ei tullut mitään,enkä saanut oikeestaan mitään tukea läheisiltä.Mutsi vaan syytti mua siitä et mä muka mökötän ja tiuskin koko ajan,ja se loukkasi tunteita tosi pahasti.Ja niin se tekee vieläkin.Vaikka mulla on sanoinkuvaamattoman hylätty olo,keskityn nyt vaan kouluun ja ihmisiin joita rakastan ja vedän ysiluokan kunnialla läpi,hyvän päättötokarin toivossa,että pääsen aloittamaan uuden paremman elämän uudessa opiskelupaikassa ilman yläasteen kiusaajia.
Halauksia ja paljon tsemppiä uusien ystävien etsinnässä,ja muistakaa että olette kaikki yhtä arvokkaita!Parempaa syksyä kaikille toivoo Brave 96 :)
Mullaki on sillai nettituttuja ja ne autto mua jaksaa sillonku mua kiusattii… Nyt ku vaihoin kouluu nii tutustuin yhtee tuttuu ja se on nytte paras kaveri ja sillee :) tutustu johonki tyyppii joka vaikuttaa kivalta :)
