fyysinen ystävyys: uutta mulle; kaipaus:(

moi. oon 15v tyttö jolla on ystävä joka on poika. juttu on tälleen: oon ollu läheinen ystävä sen pojan kaa joku puol vuotta. meidän ystävyys oli alkuun sellasta tavallista ja vähän ehkä kiusallista. ku oltiin eri sukupuolii nii johtu varmaa siitä. jo alussa olin tosi fyysinen sitä kohtaan koska olin huomannu et haluun halata varsinkin eri sukupuolii kun olin ollu yhellä leirillä sen kaa ja sen jälkeen kun päästiin takas sieltä nii olin tottakai niin hölmö ja samalla myös ujo ja laitoin yhen toisen mun kavereista kysyy sen pojan numeroo. sit ku se poika oli sen antanu nii sillo päätin että meen sen luo ja menin kysyy siltä et saanko mä halaa sitä ja sit sain. se oli eka kerta kun tosissani halusin halaa poikaa ja vaan kaverina koska muut halut halaa oli liittyny ihastuksiin eikä ne koskaan toteutunu. hyvä vaan niin. sen päivän jälkeen viestiteltiin aika paljon ja tossa alkuvuodesta meidän näkemiset keskustassa oli ollu noin joka toinen pv ja sen luona kävin melkein joka viikko jos olin äidillä. mut huomasin sit jossain kohtaa et mul on ehkä tunteita sitä kohtaan ja oli vähä kiusallista aina kahen viikon jälkeen nähä sit taas joka toinen pv. mut se että meidän ystävyys oli sillo hyvin fyysistä johtuu ehkä siitä että mä ite halusin nähä sitä niin paljon ja aina kun menin sille nii se fyysisyys tuli vaan jotenkin automaattisesti siihen. ja et se poika itekki kai alko tuntee jotain mua kohtaan koska se useesti alotti sen fyysisyyden kun oltiin sen huoneessa chillaa. en sanois et tää on mitenkään ärsyttävää tai inhottavaa mut tuntu vähän oudota vaan kun tiesin et me ollaan ystävii ja mietin useesti et onks tää normaalii et on näin fyysisessä läheisyydessä ystävänsä kaa. ja nyt kun palaan takas tähän päivään kun kirjotan tätä nii ei me kesän jälkee samalla lailla todellakaan olla oltu kahestaan hengaa missään. olin kyllä samalla leirillä tän viikonlopun sen kaa. mut siellä tuli tunne et se ei ehkä jaksakkaan mua tai jotenkin tollanen ajatus tuli. kun se ei oikeen puhunu mulle kun sanoin jotain pientä sille, välillä kyllä kuitenkin vastas ja sano jotai. se kyl tuli mun viereen istuu parissa yhteisessä jutussa ja se oli kivana mulle siellä mut vaan jotenkin mietin et se on erilaisempi kuin alkuvuodesta. ja jos nyt sanon suoraan niin mulla itellä on tosi kova ikävä niitä kaikkia hetkiä sen kaa ja mietin niitä juttuja joka päivä ja se vaivaa mua myös koska en voi ehkä tehdä paljoo asian eteen. ja se poika on mulle kuitenkin tosi tosi tärkee ja haluisin et asiat korjaantuis ennalleen sen kaa:( toivoisin et joku vois ymmärtää mua mut en voi kertoo näitä juttuja kenellekkään koska jos alan puhuu siitä mitä me ollaan tehty sen kaa sillo nii siinä kertoisin liikaa sen pojan jutuista ja loukkaisin kait sen yksityisyyttä hyvin paljon. enkä voi puhuu siitä miltä musta tuntuu tän takii koska ensinnäkin, kukaan ei jaksa kuunnella niin paljon valittamista ja toiseks, en usko että löytäisin oikeita sanoja kuvailemaan sitä mitä haluun oikeesti sanoo. vaan mä ite tiiän mitä mietin ja ajattelen siitä pojasta ja se ei oo niin helppoo mietittävää kuitenkaan. koska se ajatus oikeesti toistuu mun päässä joka päivä. haluisin vaan ne päivät ja hetket takasin sen kaa niin kuin sillon.