Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Olen 13-vuotias tyttö ja minusta tuntuu, että olen homo. Olen koko ikäni ollut varma, että olen hetero, mutta loppuvuodesta rupesin miettimään olenko bi. Tulin siihen tulokseen, että en ole bi vaan homo. En ole asiasta kuitenkaan varma ja en siksi haluaisi puhua kellekkään tai tulla kaapista ulos. Kaverilleni kerroin vuodenvaihteessa, että olisin bi, mutta peruin lopulta sanani. En tiedä pitäisikö minun nyt esittää, että olen hetero niin kauan, kunnes olen varma, että olen homo. Ystäväni ovat puhuneet, että yksi luokkalaiseni olisi myös homo, mutta kukaan ei ole täysin varma. Haluaisin puhua hänen kanssaan asiasta, mutta en kehtaa. Mitä teen?
Sun ei välttämättä tarvitse ottaa osaa niihin keskusteluihin ollenkaan, missä sinun pitäisi esittää olevasi hetero, varsinkin jos olet turvallisessa hmpäristössä niin ota aikasi, kyllä asiat selvenee!
Kaapista ei ole pakko tulla, ja jos tulet ei sun oo pakko sanoo jotain termiä, jos termin vaihtuminen ahdistaa; voit sanoo jotain luokkaa ”en tykkää [x sukupuolisista]” tai sun ei tarvi sanoo mitään, et oo kellekkään velkaa selitystä sun tunteista.
Luokkalaisellesi puhuminen on hyvä idea jos tieto varmistuu, että kuka se voisi olla, mutta ole kriittinen jos kyseessä onkin vain huhu. Yritä etsiä jos paikkakunnaltas löytyis esim. Sateenkaarinuorille tarkotettua ryhmää mihin voisit mennä ja jos ei löydy niin yritä etsiä myös vaikka somesta, mut oo somen puolella varovaisempi koska joskus ihmiset on ilkeitä ilman mitään pätevää syytä.
Toivottavasti autto jotenki ja asiat selvenee sulla! Muista et sulla ei oo mikään kiire, termit saa vaihtua ja kukaan ei voi syyttää sua siitä, ettet vielä tiedä tarkkaan mitä oot.
musta tuntuu et aika moni tässä iässä kyseenalastaa helposti seksuaalista suuntautumista! Oon aika moneltakin kaverilta yms kuullu. Eihän sun oo pakko kertoa kenellekkään vielä jos et haluu/oot vielä epävarma :) ja ehkä sun kannattais mennä puhumaan sille sun luokkalaiselle? Ei välttämättä heti tästä asiasta mut jos tutustutte niin voit varmasti helpommin ottaa sen asian esille! tsemppii & kaikkee hyvää<3
Seksuaalisen suuntautumisen ei välttämättä tarvitse olla selkeästi nimettävissä! On täysin normaalia ettei aina tiedä tarkalleen oikeaa sanaa kuvailemaan tunteita, ja joskus tunteet muuttuvat ajan myötä. Asiasta voi olla hyvä jutella kaverin tms. kanssa, muistaen aina pitää huolta omasta turvallisuudesta.
Olen itse samalla trans ja samalla pan-sexual. On ihan Ok tuntea itsensä sellaisena mitä on :) Onnea elämään kaikille sateenkaarinuorille!🏳️🌈✌🏻
Hei! Olen 14-vuotias ja rupesin miettimään asiaa samalla tavalla. Reilu kaksi vuotta sitten muistan vain, että mietin, että miksi muka tyttöjen pitäisi ihastua poikiin ja poikien tyttöihin, se ei vain tuntunut oikealta. Puolitoista vuotta sitten tuli sellainen ahaa-elämys että en ehkä sitten olekaan hetero vaan joku muu. Yli vuoden kamppailin asian kanssa, välillä kielsin sen itseltäni kokonaan ja välillä mietin kunnolla, että olenko bi tai lesbo vai olenko hetero. Siitä on nyt noin puoli vuotta, kun päätin hyväksyä sen, että en minä ole hetero tai bi, ja nyt se tuntuu jo täysin luonnolliselta.
Ota itsellesi aikaa. Tutki ensin itseäsi ja hyväksy itse itsesi, sen jälkeen voit antaa muiden hyväksyä sen. En ole itsekään ulkona kaapista muille kuin äidilleni, en edes läheisimmille kavereilleni, syy on se, että he ovat kovin konservatiivisia. Ei ole kiirettä.