Mulle sanotaan että mulla olis masennus kun oon ”vihainen,ahdistunut,itken liian helposti ja olen sulkeutunut” kuulen tota joka päivä se saa mut vaan enemmän surulliseks. Kukaan ei saa mua iloseks enää tai mikään ei saa mua innostuun. Olin ennen todella puhuva ja innostuin pienistäkin asioist ja nykyään mua vaan ahistaa olla koulus kotona ulkona ja kavereilla. En saa henkee jos joku tulee puhumaan mulle vaikka tuntisinki sen ja mulle tulee ihan epävarma olo. Mä en pysty puhumaan mun tunteisya kellekkään edes kuraattoreille oon kokeillut ja en tiedä minkä takia en osaa puhua kellekkään miltä musta tuntuu
Hei [osa nimimerkistä poistettu] MunVeli,
Kiitos viestistäsi. Asiasi, josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle vertaistuen lisäksi myös aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan myös ”Päivystäjä mukana keskustelussa” -keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen vapaaehtoiset päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Tekstisi saatetaan julkaista ajoittain hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos haluat, voit myös olla yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111) tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
En oikeastaan tiedä haluanko laitokseen. Mun elämässä on tapahtunu vähän liikaa viimesen puolentoista vuoden aikana. Tuntuu ettei pää enää kestä. Välillä öisin voin vaan ruveta itkemään koska kaikki tapahtuut ahdistaa. Puhua en voi omille vanhemmille, oon joskus yrittäny ja todennu sen hyödyttömäksi. Muutenki mun vanhemmat o eronnu ja iskä on ottanu asiakseen puhua äitistä paskaa. [Osa tekstistä poistettu]
Haluisin vaan tietää, mitä mun kannattais tehä.
Laitosta en suosittele kellekään, toivottavasti pääset johonki perhekotiin.
Hei Joku vaan,
Kiitos viestistäsi. Asiasi, josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle vertaistuen lisäksi myös aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan myös ”Päivystäjä mukana keskustelussa” -keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen vapaaehtoiset päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Tekstisi saatetaan julkaista ajoittain hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos haluat, voit myös olla yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111) tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
Haluisin edes hetkeks pois kotoo
Mullaon varmaan jonkunlaisia vihanhallinta ongelmia
Mä suutun kaikesta kotona
Ja sen takii kotona on vähä vaikee olla
Ku ihan sama mitä esim mun äiti sanoo nii suutun
Puran mun vihan mun kaveriin kans
Oon potkinu sen jalat mustelmille ja lyönyt niin kovaa että siltä tuli verta nenästä
Haluisin kotoo muualle hetkeks että pääsisin tyylii harjottelee tätä vihanhallintaa ku kotona ei onnistu..
Hei…oon tyttö11v mulla on masennusta(tai ei oo viel todettu mut nyt käyn tokaa kertaa taysissa mielenterveys jutussa) epäilen kyllä ittekkin että on masennusta kun oon ollu nyt kaks päivää sängyssä surullisena vaik en tiiä miks(kävin kyllä trampalla, ratsastamassa ja syömässä) ruokaakaan ei maistu oikein mulle ja oon sen takia alipainonen. Oon tosi kyllästyny käymään taysissa jatkuvasti 5vuotta… Nyt 3.5-4.5 yökin meni taas siihen että tuli vaan 4tuntii unta sen takia et olin surullinen ja mä en ikinä tiiä miks oon surullinen…(se käy aik usein) mä oon koulussakin aina kaukaisessa nurkassa yksin ja mulla on oikeestaan sieltäkin vaan yks hyvä kaveri(joka on oikeestaan mun paraskaveri sekin on eri luokalla)mut on mulla oikeestikkin vaan muu muutama kaveri sieltä. Yks ärsyttävä tyyppi niin sekin puhuu musta ihan hirveen usein pahaa…en oo hymyillyt nyt hetkeen. Masennuksesta kun alussa puhuin niin sitä epäillään mun toosii pitkään jatkuneista kivuista. Ja sit se kun mun vanhemmat riitelee viikottain ja mun huoneen vieressä se tuottaa mulle ehk jotenkin ahdistusta… Jos kaikki menee nukkuen ennen mua niin mä pelkään olla yksin ja en oikeesti uskalla mennä mun huoneesta vanhempien huoneeseen… mä yritän aina esittää ilosta kun en haluis olla surullinen jos en esittäisi niin sit masennusta oltais huomattu jo aieminkin… ja mun siskot on oikeesti tosi rasittavia kun ne haukkuu mua päivittäin ja lyödään toisia suunnilleen joka päivä…mä ärsyynnyn tosi helposti jos mua ärsytetään. Vanhemmat ei oo alkoholisteja mutta juo melki joka päivä(ei oo sen takia mitenkään erikoisia) ja äitikin kiroilee melki joka asiasta ja mä en tykkää siitä mut muuten kyllä tykkään mun vanhemmista tosi paljon äiti on nytkin jaksanu hoitaa mua jo melki kolme kuukautta ja ollu mun kaa osastolla. Mä valehtelen tosi usein siitä et kun multa kysytään että onks kaikki okei niin mä sanon et joo vaik ei oo melki ikinä… Haluisin laitokseen kaiken ton edellisen takia onko se mitenkään mahdollista tiedän kyllä millaista siel on ja kokisin sen ehkä jotenkin paremmaks?(kuukausikin vois olla jo parempi)Ja en mitenkään uskalla puhuu tästä kellekkään oikein… miten sossuihin saa yhteyttä? kelle kantsis kertoo..?ois mahtavaa jos mulle vastattaisi
Mulla on ollut vaikeaa jo kauvan. Oon miettiny tosi monta kertaa et haluisin laitokseen, koska mun äiti huutaa mulle jatkuvasti, [osa viestistä poistettu] Mun äiti heitti mut mun mummille viikoks joka oli täyttä paskaa koska mun oli vaikee nähä kavereita ja se ei ollu kivaa. Halusin takas kotiin ja nyt kun pääsin äiti uhkailee että pistää mut takas sinne. Äsken meillä tuli riita, joten sanoin haluavani mummille, ja äiti vaan huus että sä et oo mihinkää lähössä. Koko tän ajan äiti on valittanu mulle siitä että näytän saatananpalvojalta tai katulapselta koska värjäsin hiukset mustaks. [osa viestistä poistettu]
Sama täällä. Haluaisin laitokseen kun en kotona oloani turvalluseksi tunne.
Mulla on alkanu olee himassa turvaton olo ku koko ajan huudetaan tönitää ja kaikkee paskaa tulee niskaan kotona ja oon halunnu maitokseen jo kauan
Mul menee koulussa hyvin nykyään,mutta kotona kiljun,huudan ja rikon joitakin asioita.
Hei sinä joka kirjoitit nimimerkillä tyttö [osa nimimerkistä poistettu],
Kiitos viestistäsi. Asiasi, josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle vertaistuen lisäksi myös aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan myös ”Päivystäjä mukana keskustelussa” -keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen vapaaehtoiset päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Tekstisi saatetaan julkaista ajoittain hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos haluat, voit myös olla yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111) tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
Mun äitis eioo mitn vikaa mut haluun vaan laitokseen entiiä miks😂😅mut haluun vaan kosk siel sais frendei ku Mul eioo hirveesti
Olin juuri 2kk sijoitettuna laitoksessa. Monista syistä, en totellut sääntöjä yms. Halusin elää vapaata elämää mutta vanhemat eivät sitä kestäneet joten minut sijoitettiin kiireellisesti. Olen monesti halunnut ottaa hatkat kotoa sillä en kestä olla siellä. Kotona olen onneton ja ahdistunut. Perheeni on mielestäni pelleilyä sillä aina joudun kuunnella riitelyä yms. Laitoksessa olin onnellisempi ja osasin noudattaa sääntöjä. Nyt kun olen taas kotona, vihaan sitä. Elämääni kontroloidaan liikaa ja olen vanhempieni tossun alla. Minua pidetään ns vankina ja nukkena. Vanhempani ottaa kaiken liian vakavasti ja jos teen jtn väärin saan kuulla siitä kunnolla joskus jopa väkivallalla. Olen aina kotona yksin omassa huoneessani sillä en pidä ilmapiiristä. Menen myös usein kavereille yöksi sillä se parantaa ahdistusta. Mutta nyt vanhemmat kieltävät yökyläilyt ja melkeinpä kavereidenkin näkemisen. Vanhempani eivät anna minun olla nuori. En voi muuttaakkaan äidilleni kun äitini ei minua sinne halua. Minulla on vaikea masennus ja todettu ahdistus, tuntuu siltä että haluan vain luovuttaa kun en jaksa enää. Kaikki on niin vaikeaa. Haluan muuttaa 16 vuotiaana omilleni mutta vanhempani eivät päästä. Tulee olo että minut on vangittu kotiin. Haluan elää vapaammin ja en voi asiasta keskustella vanhempien kanssa kun ei heitä kiinnosta. Vanhempani eivät tee yhteistyötä kanssani. Voin todella huonosti.
T: 15v tyttö
Haluun vaa pois kotoo ku tuntuu et tääl ei oo enää mitää kivaa. Siis ei mul mitää mu vanhempii vastaa oo. Mut niiku ees 2 viikoks.