Tiiäen et pelkoja tosiaan on ja et niistä ei naps vaan pääse eroon. Jotkut pelot kytii sisällä ja tulee vaan yhtäkkiä ulos. Jotkut on pitkäaikaisia ja jotkut haittaavat elämää. Pelkoihin on moni kuollutkin. Omat asiat eivät ole niin vakavia, mutta jos haluan oman elämän tukipilarit kuntoon, haluun hallita mun pelkoja.
Hallitsemisella tarkoitan sitä, et ne pelot on aina osa mua ja tunnen ne, mutta en päästä niitä valloilleen ja pystyn hallitsemaan niitä.
Jotkut varmasti halveksisivat mua mun peloista. Oon siitä 100% varma, koska ne on todella pieniä verrattuina monien ongelmiin.
Pahin mun peloista on hammaslääkäri. Kyllä, se on juuri sellainen mitä moni pilkkaa. Multa on paikattu kaks hammasta ja kumpikin reissu on ollut tuskainen, kivulias ja todella paha stressi ja paine jopa kuukausia aiemmin. Oma vikahan se on jos syö liikaa sokerituotteita. Hampaat kyllä pesen säännöllisesti, mutta herkkuja liikaa (normipainoinen kuitenkin, että en nyt ihan liialliseen ylilihavuuteen herkuttele…). Oon puhunu ja lukenu neuvoja, jotka auttaa. Monikaan ei vain silti toimi. Puhunut oon paljonkin, mutta tällaisessa on vaikea neuvoa. Sitä vääntelehtii, joskus häiritsee unia, tuntuu että olisi valtava kivenjärkäle sydämen päällä, itkee, pelkää, hermoilee, joskus on niin tuskaista, että sitä haluaisi vaikka lyödä tajun kankaalle että saa hetkeksi rauhan. Raskainta aikaa on pari viikkoa ennen aikaa, mutta hammaslääkärit on lun trauma. Niin naurettavaa kuin se on, se on se mitä mä pelkään eniten. (Kuolemat ovat tietenkin jokaisen peloissa, mutta se on, eikä sille mitään mahda)
Korkeanpaikan kammo; samoin kun ahtaan paikan ja pimeän on mulla myös. Ne ei ole kovin vahvoja eikä haittaa elämää. Niitä hallitsee melko hyvin, mutta korkea paikka on pahin. Ei aina itsellä, vaan pelkää läheisten puolesta. Jos pikkuveli vaikka kuikkii kaiteella, alkaa itseä tyyliin pyörittää.
Ukkonen on paha. Luonnonvoimille ei voi mitään. Salama sytytti pahan tulipalon tutuille eräs vuosi, kun myrsky riehui. Pelkään ukkosta kovasti ja silloin sitä on läheisten vieressä ja pitää kädestä ja puhuu rauhallisesti. Eniten auttaa jos joku toinen pelkää ja itse auttaa toista.
Mulla on paljon pelkoja. Mutta hammaslääkäripelko on pahin ja se vaivaa kovasti itseä. Jos kenellä tahansa tutull/läheisellä on, niin pelkään niiden puolesta valtavasti. Ei ole edes juurihoitoja tai hampaiden repimistä, mutta kivuliaat poraukset hermoon on tuskaisia ja nyt vissiin tulee yökiskotkin hampaisiin. Toivon, että ne jotka ymmärtää mua tässä, eikä halveksi, voisi auttaa edes jotenkin. Kaikista avuista tai sanoista olen kiitollinen ♥ ukkospelko on toisena, jos siihen on hallitsemisneuvoja, niin olen avoin neuvoille.
Kiitän jo nyt kaikkia, jotka ymmärtävät ja/tai auttavat ♡ nimim.tyttö yläasteelta
Moikka! :)
Kerroit tosi hyvin peloistasi ja ymmärrän sun monia kertomiasi asioita todella hyvin.
Meillä jokaisella tosiaan on monenlaisia pelkoja, monet niistä tulee negatiivisista kokemuksista tai kertomuksista tai ehkä siitä, ettei vain tiedä asiasta paljoa ja siksi sitä pelkää (kuten vaikka nyt kuolemanpelko ja osin myös pimeä).
En halveksi sua kun kerroit peloistasi, olit tosi rohkea koska monet varmaan olisi jättäneet kertomatta juurikin siksi että pelkäävät tulevansa torjutuiksi ja haukutuiksi. Siinäkään ei ole mitään väärää, on vain surullista että ihmiset tekee monesti niin ja saa siten aikaan tällaisia pelkoja.
Mullakin on pelkoja, oon pelännyt välillä niin paljon että lopulta oon vaan purskahtanut itkuun kun ahdistaa ja pelottaa. Sitä on joskus tosi vaikea edes selittää mitä pelkää ja miksi (jos sitä edes tietää tarkasti), mutta joskus vaan on niin että pelottaa eikä siinä ole mitään noloa tai väärää, vaikka ulkopuolisesta ne pelot monesti tuntuu aika pieniltä kun ei näe sinne toisen pään sisään, mitä siellä liikkuu ja mitä tälle on joskus käynyt.
Kerroit että olet ilmeisesti jo etsinyt ja pyytänyt apua ja tietoa ja keskustellutkin mutta tuntuu vaan ettei siitä oikein ole ollut apua?
Kehotan sua silti vielä puhumaan jollekin, ihan perhe tai koulussa joku ihminen (ja tiedän nyt että monet jotka tätä lukee miettivät että niin tavallinen vastaus, ”puhu jollekin”, mutta puhuminen auttaa ihan oikeasti. Mulla oli vähän aikaa sitten yksi nolo ja ahdistava pelko mitä en aluksi halunnut sanoa kellekään, mutta keskustelin aluksi täällä chatissa ja kirjepalvelussa ja sitten uskaltauduin avautumaan läheisilleni enkä kadu sitä yhtään, sain paljon apua ja tukea sekä läheiseni rohkaisi mua että ei se pelko ollutkaan niin nolo ja ahdistava kuin aluksi luulin), tai vaikka ihan täällä MLLn sivuilla tai vaikka Huoli Puheeksi- lomaketta apuna käyttäen.
Keskusteleminen ei ole mitään ”ping, nyt kaikki on hyvin” menoa vaan kun kertoo mitä ajattelee ja pelkää, se voi rohkaista ja auttaa selvittämään päätään. Asioista kertominen avaa myös mahdollisuuden etsiä apua, jos haluat puhua peloistasi vaikka psykologille joka auttaa ja on tutustunut myös pelkoihin ja ahdistuksiin, puhuminen avaa siihenkin oven :)
Halusit oppia hallitsemaan pelkojasi mikä on todella hyvä, mitään pelkojen poistamista ja käsittelyä nimittäin on vaikea aloittaa ilman että niitä oikeasti haluaa kontrolloida ja määrätä.
Mua kammottaa välillä lääkärit ja siellä käynti, varsinkin se odotus on ihan kamalaa kun miettii kaikki mahdolliset ongelmat ja sairaudet mitä voisikaan olla ja mitäs sitten tehdään jos tuleekin joku superpaha diagnoosi. Mulla on auttanut se että myönnän itselleni että mua pelottaa ja monet kertoo asiasta myös vaikka sille hammaslääkärille.
Yleensä hammaslääkärit ymmärtää ja antaa siten vaikka taukoja ja on hellävaraisempia, ylipäätään yrittävät tehdä kokemuksesta ihan kivan sulle vaikkei hampaiden ronkkiminen olekaan mitään ihanaa puuhaa.
Kokeile siis tehdä niistä pelkotilanteista mukavia jos suinkin mahdollista, kerro hammaslääkärille pelosta ja pyydä vähän apua, ukkosella käperryt vaikka peiton alle ja luet kirjaa tai teet jotain muuta rauhoittavaa (ukkonen on vaarallinen ja hyvä että tiedostat sen, mutta yleensä varsinkin pahat myrskyt menevät nopeasti ohi ja harvoin ne mitään pahoja vahinkoja tekee, ei siis ole elämän ja kuoleman kysymys siinäkään ja olisi hyvä jos voisit tehdä siitäkin vähän positiivisempia kokemuksia jos mahdollista :)).
Korkeat paikat ahdistaa muakin todella paljon ja en esim. voinut mennä koulun matalaan kiipeilytelineeseen kuin vasta monta vuotta myöhemmin, silloinkaan en mennyt sinne korkealle verkkoalueelle.
Monille on luontaista pelätä ja varoa korkeita paikkoja, se on varmaan melkein ihmiseen ”rakennettu” hälytin, siellähän voi tapahtua vaikka mitä. Korkeille paikoille ei ole pakko mennä ja jos ne ahdistaa sua paljon yritä asteittain tutustua sinne.
Ahtaat paikat on mulle myös tosi paha juttu ja itse vaan välttelen minnekään pikkuluoliin tms menemistä. Harvoin sinne oikeasti joutuu menemään, mutta varmasti hengittäminen ja rauhallisena pysyminen (tai sen yrittäminen ainakin) voi rauhoittaa tilannetta :) Niistä selviää kyllä, vaikka ahdistaa niin et sä todennäköisesti sellaiseen kuole.
Mun vinkit on siis että puhu ja etsi vielä apua, keskustele jonkun luotettavan aikuisen kanssa ja tutustu varovasti niihin pelkotilanteisiin ja yritä tehdä niistä tilanteista kivoja.
Monesti kun kerrankin liittää johonkin tilanteeseen mukavan muiston (esimerkkinä että syöt vaikka mehujäätä merenrannalla ja tunnet olosi turvalliseksi perheesi kanssa), sama asia kytkee aivoissa monta kertaa sen saman muiston päälle ja saa aikaan hyvän olon tai ainakin vetristää vanhoja muistoja. Ota siis vaikka hammaslääkäriin seuraavalla kerralla kaveri mukaan ja jopa hassutelkaa siellä vähän, tehkää tilanteesta mahdollisimman ”kevyt” ja sano itsellesi ettei se niin iso juttu ole, kyllä sä selviät siitä ja oot vahva :)
Pelkoja voi myös käsitellä ihan itse siten että mietit mistä joku pelko on voinut tulla peräisin, muistatko mitään ahdistavaa hetkeä mikä vahvistaa pelon tunnetta ja minkälaisia tilanteita on sattunut sulle joissa sua on pelottanut. Kirjoita niitä vaikka vihkoon ja näytä jollekin jos haluat, asioiden järjestäminen ja pohtiminen (ei liiaksi kuitenkaan!) on hyväksi kun oppii tuntemaan itseään ja muistojaan paremmin.
Keksi myös jotain kivaa tekemistä ja harrastuksia ettei sun tartte puida vaan tällaisten ajatusten kanssa, mene vaikka lenkille, piirrä tai käy omassa harrastuksessa kavereiden kanssa!
Pelko on aina pelko, ihan sama mitä pelkää ja miksi se silti saa aikaan samanlaisia tunteita ja ajatuksia eikä siinä ole häpeämistä. Todella hyvin kerroit asiastasi ja toivon sulle paljon siunausta ja kaikkea hyvää! :) Uskon että saat asiasi kuntoon ja pelkosi hallintaan kun olet jo noin hyvin tunnistanut niitä! Hyvää kesää!
Voin saman tien kertoa että melkein kaikki fobiat voi voittaa kohtaamalla ne. Minä pienenä (7-8v) pelkäsin pimeää, mutta se johtuu vaan siitä että luotan silmiini liikaa. Aloin sen jälkeen varsinkin talvisin (asun maalla) juoksentelemaan ulkona pimeässä ja tekemään ties mitä. Se auttoi. Ja toinen idea on opiskella siitä.