Heips! En tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Minua kiusataan vapaa-ajalla ulkonäköni takia sillä olen isompi kuin muut.kuviani levitellään ja niille nauretaan. Olen yrittänyt nauraa päin naamaa heillle ,myöntänyt,ollut hiljaa ja minulle alkaa pikku hiljaa riittää. Minulle tullaan myös somessa kiusaamaan ja poistin kaikki someni äskettäin. Samat henkilöt,jatkuvasti. Eikä siinä vielä kaikki. He käyvät eri koulua. Mitä pitäisi tehdä? Auttakaa. Haluan tälle lopun.
Hei!
Älä anna vielä periksi vaikka tilanne on ikävä!
Minusta paras vaihtoehto tässä kohtaa voisi olla että ”käännät kelkkasi” ja näytät niille kiusaajille mihin pystyt.
Tällä tarkoitan sitä että alat vaikka harrastamaan jotakin urheilulajia tai lenkkeilemään.
Liikunta on tutkitusti fyysisen hyvänolon lisäksi myös henkiselle hyvinvoinnille yksi parhaista lääkkeistä (:
Joskus aikaa sitten nyrkkeilin, mutta lopetin sen sitten masennuksen alettua.. (Muistan että se vähän auttoi siihen ettei minulle enää huudeltu ikävyyksiä kun muut tiesi että nyrkkeilen)
Tästä opin vain sen että se oli virhe, suuri virhe. Jos olisin jatkanut siitä huolimatta etten olisi jaksanut, niin olisi se liikunta pitänyt minut tavallaan kiinni jossain jotten olisi vain jäänyt kotiin makaamaan ja murehtimaan ties mitä.
Suosittelen lämpimästi että jos sinua kiinnostaa vähänkin vaikkapa salibandy, niin ala ihmeessä harrastaa jotain :)
Kunto kohoaa, ja pian kiusaajatkin huomaa ettei niillä ole syytä kiusata sinua.
Tietenkin on kyse myös siitä kuinka vahva pystyt olemaan. Älä alistu kiusaajille. Näytä ettet välitä heidän typeristä kommenteistaan, ole vahva ja itsevarma! Väkivalloin ei tietenkään selvitellä mitään. Yleensä riittää kun annat itsevarmuutesi näkyä ulospäin. Ja vaikka et olisi itsevarma, teeskentele olevasi niin eipä aikaakaan kun itsevarmuus on aitoa. Se ottaa aikaa ja lujaa tahtoa mutta uskon että pystyt siihe.
Olen itse pitkäaikais kiusattu 5 vuotiaasta 16 vuotiaaksi asti, nyt 19 vuotias ja pääsin kiusaamisesta eroon vasta ylä-asteen lopulla kun aloin olla kaikille jo tavallaan ”vanha juttu”.
Loppujenlopuksi minua ei jaksettu enää nälviä koska kaikki tajusivat ettei minua vähempääkään kiinnosta mitä mieltä ne minusta on ;) Olen jo lapsena erottunut muista sen verran, että ajanmyötä opettelin vain hyväksymään sen. Nykyään olen ylpeästi outo oma itseni ja nauran vaan jos joku yrittää loukata. Ei onnistu ihan helpolla sellainen enää.
Ole vahva ja rohkea! Uskalla olla omaitsesi, sillä tulet kyllä huomaamaan ketä sinua arvostaa sellaisena kuin olet. Ja tärkeintä on että on jotakin tekemistä niinkuin aiemmin sanoin, ettei jää sinne kotiin makaamaan ja suremaan. Se pahentaa asioita entisestään.
Paljon voimia sinulle!
Anonyymi taisikin jo mainita lähes kaiken, kuten liikunnan merkityksen, mitä itse olisin sanonut, mutta ei vara venettä kaada.
Nyt tosiaan vain pää pystyyn. Yritä nousta tuollaisen käytöksen yläpuolelle, näytä heille, ettei sinua kiinnosta, mitä muut ajattelevat. Jos näillä kiusaajillasi on tosiaan niin tylsää, etteivät he keksi muuta tekemistä, jätä heidät omaan arvoonsa. Yleensä tällaisilla kiusaajilla on jotain omia itsetunto-ongelmia, tai he eivät yksinkertaisesti vain ymmärrä omaa käytöstään.
Jostain syystä moni ihminen, kuten minä itse myös, antavan negatiivisten kuin positiivisten kommenttien vaikuttaa enemmän. Näissä tilanteissa kannattaa turvautua hyvien ystävien tukeen. Ystävät, vanhemmat, läheiset, kaikki tärkeät ihmiset elämässäsi eivät välitä, kuinka iso tai pieni olet. Heille olet hieno ihminen juuri sellaisena, mitä olet, ja vain sillä on merkitystä. Ei sillä, mitä joukko lapsellisia kiusaajia ajattelee, vaan mitä itse ajattelet itsesäsi ja mitä ystäväsi ja läheisesi ajattelevat. Muista heidän kommenttinsa. Kun huomaat jonkun ikävän kommentin itsestäsi, muista mitä kivaa joku on sanonut sinulle tai sinusta. Kiusaajien huomiot ovat vain sanahelinää, eikä niillä ole mitään tekemistä totuuden kanssa.