Hieman jotai kuunteliaa? (raskas aihe)
Moro. Elkää lukeko jos mielenterveysongelmat tai itsetuhoisuus maininnat triggeröi.
Pikkasen siis tähän alkuun. Oon siis melki 16v tyttö. Oon sanonu ongelmistani useemmalle aikuiselle, joista oma isä ja koulu kuraattori on ollu järkevimmät reaktioissaan. Äitelt tuli se perus ”oot vaa vähä surullinen” kun vihdoista viimein kerroin että on itsetuhoisia ajatuksia. En siis viiltele ja jos jotain ”yritän” niin siitä ei tule jälkeä tai kipuja. Perhees on isoi ongelmii ja asumusero tilanne. Äiti puoliks sokee ja kuuro.
Ei kavereita tai seuraa isän ja opettajien lisäks. Oon aatellu et lopettaisin kuraattori tapaamiset, kun ei ne nyt enää auta ja siitä on tullu ahdistava olo. Oon joutunu luopuun elämän unelmasta ja harrastuksista useempaan kertaan rahapulan takia. Asiaan.
Oon siis nyt tässä itkeskelly tätä ahdistusta pois muutamaan otteeseen, eikä meinaa tuntuu missään. Päivän surkee olo alko jo äite rakkaan käytöksestä ja tos parituntii sit meni taas itkuun. Perus menin yhtä rutiineistani surkeeseen oloon et itsetyydyttäisin. Ei tullu helpotusta ja otti päähän. Kotona ei siis yksityisyyttä niin vaikutti siihen. Tuli turhautunu olo ja vaa aloin itkeen siitä ja vähä hävetti.
Kiusaamista on ollu koko ikäni ja on muutamaan otteesseen menny köhköh tasolle. Haluaisin kavereita, mutta mul ei oo minkäänäkösii sosiaalisia taitoja ja pitäis koulun ulkopuolelta ettiä. Yks luokan tyttö olis semmonen jolle puhuisin, mut mieluummin en kiintyis häneen kaverina/tukena.Joskun pienenä puhuin pojille ihan sujuvasti, mut nyt en niinkää. Tyttöihin ja naisiin aina ollu semmone outo suhde, kun äiten takia pilaantunu sekin. Tuntuu et pitäis olla aina varuillaan ja en meinaa aikuisille lämmetä.
Mä kirjotan tosi paljon ja tykkään lukee romantiikkaa. Usein oon aatellu et minkälaista olis olla suhteessa ja et pystyisinkö oleen hyvä kumppani. Oon siis ihan valmis jopa pitään mun ongelmat suhteen ulkopuolella jos olis tarvis ja en todellakaan huuda kaupungilla mitään ongelmiini liittyvää. Haluisin et suhde olis terveellinen ja hyvä kokemus molemmille. Haluaisin, et joku aattelis must hyvän näkösen ja et olis tunteitaki, mut en mä voi saada kaikkee mitä haluaisin.
On tullu ajatelleeks et kumpa olis joku muu kun ihana ystäväni ”Hali-Tyyny” johon turvautua ja jonka kanssa olla. Perus oon siis halaillu tota yhtä tyynyä ihan runiitinomaisesti ja nukahdanki sillee. En siis käytä sitä muuhun. Pakko sanoo et se tavallaa on luonu semmotteen tilapäisen turvallisuuden tunteen mitä en saa ihmisistä täl hetkel. Ja on se auttanukki, vaikka tuntuu oudolta näin sanoo. Kyl mieluummi jonku elävän tyypin kanssa halailisin ja olisin jos vois (^^’). Toivottavast en oo ainoo.
Täs viimetteet pari kuukautta on niiku menny haaveilussa. Siis suhteesta, pojist ja siit mitä mä tekisin ny jos mä olisin saanu mahdolliset toteuttaa mun uraunelman. Ideaaline päivä oli varmaa jotai et viettää kaverin kanssa aikaa, opiskelis mitä haluisin tai jotai suhteeseen liittyvää (Hali-Tyynyn korvaus ihmisellä siis).
Kuiteski tiiän, et mun varmaa pitäis hakee akuuttii terapiaa, mut en koe olooni siihen valmiiks. En ees varmaan sais mennäkkään. Lääkkeet ei oo vaihtoehto. Mä haluun olla valmis siihen ennen kun meen.
En myöskään aio ettii mun ikäst porukkaa, kun tiedän olevani heille pahaks seuraks mun ongelmien takii. Tää haaveilukin on menny ihan liian pitkälle. Joskus se pelottaaki. Se kuinka paljon mä haluaisin jotain, mut sitten siit on pakko päästää irti kun oikeesti se ei oo tapahtuus. Mä en välttii kestäis sitä jos mun viäl pitäis menettää jotain, koska mä oon jo menettäny niin paljon. Niiku mä en voi enää kouluttautuu siihen mihin haluaisin ja ihmissuhteekki menee aina lätyiks. Oon kuullu et olisin tosi kiva tyyppi ja luotettava muilt, mut on nii vaikee enää nähä sitä. Ja mua oksettaa ajatella sitä, koska puolet ajasta mä vaan valehtelen ettei muihin sattuis. Mieluummin sitten mua sattuu ku jotai toista. Voi ku elämä on niin hauskaa. Ja tää koko tänpäivänenki alko vaan siit et jokin ei onnistunu ja et aikuinen huutaa kurkku suorana.
Meen nyt sitten taas halaileen tota himpskutin ihanaa tyynyä ja yritän nukkuu ku kello on koht 4 aamulla.
Myös pahoittelut moderaattoreille jos pitää sensuroida enemmänkin tekstiä ja jos oli myös sekavaa sellaista. Saa sensuurit laittaa ihan raakasti. Aikuisille myös et vuosien varrella on tullu tukee tarpeeks ja oon sanonu et menisin varmaan terapiaan kun tuntuu siltä että kestäisin sen. Kiitoksia.
Minä olen täällä taas!…(. . )
Aijai. Paha tilanne. Ei ole helppoa olla sinun kaltaisessa asemassa juuri nyt.
En osaa antaa muuta neuvoa kun nämä :
♤ Et ole yksin tässä asiassa, vaikka kliseeltä se kuulostaakin, se on totta.
♧Älä anna periksi, taas klisee, mutta tajuat kai.
◇sinun on parasta mennä halimaan sitä hali – tyynyäsi, mene.
Moi!
Oon aika varma, että tää keskustelu menee jossain vaiheessa tonne ”Päivystäjä mukana keskustelussa”-alueelle mutta vastaanpa nyt silti koska tunnut nyt tarvitsevan ihan kaiken mahdollisen avun.
Mulle tuli tästä viestistä sillä tavalla ahdistava olo, kun tajusin, miten yksinäiseltä sinusta täytyy tuntua. Jo se, että perheen sisällä on säröilyä, voi tehdä todella surulliseksi, mutta sitten vielä kaikki tämä muu siihen päälle.
Jos sinusta tuntuu ahdistavalta käydä kuraattorilla, lopeta ihmeessä ne käynnit. Kaikki ihmiset ja kaikki tilanteet eivät vain sovi kaikille. Etsi mielummin joku muu ammattiavun tarjoaja, tietenkin vasta, kun olet siihen itse valmis.
Asiat, joita käsittelet, ovat raskaita ja sun täytyy voida puhua jollekin niistä ilman pelkoa. On äidiltäsi niin väärin, että hän ei ottanut sitä tosissaan. Mutta ymmärtäisin kyllä häntäkin, koska aika monelle vanhemmalle on shokki, että oma lapsi ajattelee mitään tällaista, vaikka ylipäätään suhtautuisi mielenterveysongelmiin neutraalisti.
Ole oma itsesi! Vaikka se vaikealta tuntuukin niin sillä tavalla löydät parhaiten ihmisiä ympärillesi. Puno hiljalleen tukiverkkoasi takaisin, tutustu ihmisiin. Se tuntuu alussa todella vaikealta, mutta kun sen aloittaa, se alkaa lopulta käymään miltei luonnostaan.
♡♡♡♡♡♡
Pysy turvassa!
Sulla on näköjään tosi raskasta, ja myös muita vaikeuksia sun elämässä. Vaikutat henkisesti tosi vahvalta ihmiseltä ku jotkut ei oikeesti kestä moista [osa viestistä poistettu]. Niistä tosin pääsee yli joskus mut siinä voi kestää aikaa. Tsemppiä sulle!