Moi, oon 13v tyttö ja mul on aika vakava ongelma. Viime vuonna mun isosisko rupes käyttäytyy tosi oudosti, me oltii enne tosi läheisii mut sit se rupes viettää enemmä aikaa poissa kotoo. Se tuli kotii aina tosi myöhää ja jos äiti kysy silt et mis se oli ollu se vaa vastas et siel mis pitiki… Sit kuukaus siit mä huomasin et kaikki meijä talon ristit oli käännetty ylös alasi. Me ollaa tosi uskovaisii, varsinki äiti. Sit yks päivä mä meinasin mennä kysyy mun siskolt apuu läksyis mut ku kurkkasin sisää sen huoneesee se vaa repi raamattunsa sivui ja mua rupes oikeesti pelottaa… Mä meinasin kertoo äitille mut se olis suuttunu iha tosi paljo nii en kehannu. Mä oon oikeesti ihan tosi huolissani.
No toi kuulostaa vähän pelottavalta, varsinkin kun oon ite myös uskovainen!
En tiiä oikein, voisitkos puhua vaikka terveydenhoitajan tai jopa jonkun seurakunnan ihmisen kanssa ja kysyä mitä voisit ja voisitte tehdä?
Ehkä hän on jotenkin suuttunut kristittynä olemiseen jne. jos ois vaikka rukoillut jotain tärkeää ja sitten ei tullut vielä vastausta ja suuttui siitä? Tai ihan vaan ottaa mallia kavereista.
No oli miten oli, niin aika pelottavaa ja vakavaa niin koita puhua jollekin ja kysy apua, kerro vanhemmillesi ja koittakaa jutella siskollesi vaikka yhessä ja rukoilkaa hänelle apua!
Siunausta ja halaus <3 :)
Hei, hienoa että rohkenit kirjoittaa tänne, se oli varmasti hyvä päätös!
En tiedä minkä ikäinen isosiskosi on, mutta voi olla että hän läpikäy vaihetta mikä saattaa syntyä vaikkapa vastareaktiona esimerkiksi juuri perheen uskonnollisesta arvomaailmasta ja luultavasti siskosi etsii juuri rajojaan ja paikkaansa näiden asioiden kanssa.
Sinua varmasti pelottaa kun siskosi käytös ei tosiaankaan kuulosta normaalilta. Vaikka asia on pelottava, siihen varmasti löytyy sisimmässä jokin syy ja kun tämä syy tiedostetaan, se on varmasti jollakin tapaa ratkaistavissa. Tärkeintä olisi kun näistä asioista aletaan puhumaan, se hoidettaisiin kunnioittavasti ja hienovaraisesti siskoasi kohtaan. Hän ei saa tuntea itseään ahdistetuksi nurkkaan, ja toki sinunkaan ei pitäisi joutua potemaan syyllisyyttä ”puuttumisestasi asiaan”. Kun löytyy apua niin asia varmasti järjestyy tavalla tai toisella!
Mitä luulet löytyisikö joku aikuinen, esim. sukulainen, tuttava, koululta tai kirkosta, tai joku nuorisotyön parissa toimiva jolle voisit kertoa tästä asiasta?
Voimia ja jaksamista sulle, siskollesi ja koko perheellesi!
Tsemppiä, kaikki varmasti kääntyy vielä loppujen lopuksi parhain päin!
Ehkä siskollesi alkaa tulla murrosikä, kaverin siso oli just samanlainen vähän aikaa sitten. Mutta tuo uskonto juttuon jo outoa. Ehkä siskosi ei halua olla kirkossa, jos hänet muutkaan kaverit eivät ole
en osaa auttaa muulla tavalla :/
Sun kannattaisi kertoo vanhemmille siitä että se repi raamatun sivuja ja sitä paitsi oon itekki uskossa
