Olen 13v tyttö ja harrastan jalkapalloa. Tunnen olevani siinä huono. Se on kamala tunne! Aloitin viime kesänä. Äitini sanoi että ei sitä heti opi mutta onhan siitä jo yli puoli vuotta!
Meillä on nyt talvella sisällä futsalia ja siinä on vähän eri säännöt kuin futiksessa. Se on myös nopeatempoisempaa. En aina pysy perässä ja se häiritsee. Minä haluan taas OIKEAA jalkapalloa, enkä futsalia. Se on helpompaa.
Tykkään kuitenkin futiksesta ja en haluaisi lopettaa sitä, mutta huono olo siitä että olenko hyvä, pilaa sen kivan tunteen. Minulle jää hyvä olo pienestäkin onnistumisesta, mutta haluaisin kokea jotain parempaa, vaikka maalin tekemisen riemun. Mutta tuntuu että en saa kokea sitä ikinä. 🥺
Kiitos sinulle, joka luit tämän kokonaan. 🥰 Kiitos myös paljon vastaajille!🥰
Ps: Onko teillä sama tilanne? En halua olla ainoa joka tuntee näin. 🥰
Mulla on sama tilanne ja kaikki koulussa kehuu football taidoillaan ja ite en osaa yhtään niin hyvin kun muut. Sry mutta en voi auttaa🥉⚽️😭
Ei kannata luovuttaa! Tärkeintä on että tykkää harrastuksestaan. Harjoittelemalla kehittyy!
Se ei haittaa, että on huono.On tätkeämpää, että pitää siitä, mitä tekee. Harrastan ite ratsastusta, ja pidän siitä. En silti koe olevani huono, mutta ratsastuksenopeni koko ajan keksii virheitä minusta, eikä kehu.Mitäs itse pistää mulle vaikeimmat ponit mitä löytyy!
Uskon, että pärjäät paremmin, kun jatkat. On hyvä että koet positiivisia tunteita pienistäkin onnistumisista. Tsemppiä PALJON!
Moimoimoi:)
harrastan ratsastusta mun siskon kaa,mut harmittaa kun ei parjaa muuta ku helpoille hevosille.muttenki kaikki on varmaa mua paljon parempiii!
Harrastan itekki jalkkista mut ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ LOPETA JOS SÄ TYKKÄÄT SIITÄ!!!!!💖💞⚽⚽
