Hei. Oon 14-vuotias tyttö, ja pidän itseäni läskinä. Minulla oli n. 2 viikkoa sitten terveystarkastus, jossa minulle selvisi olevani lievästi ylipainoinen. Tiedän, ettei muihin ihmisiin vertailu kannatta, mutta olen 30kg ystäviäni painavampi. Olen 8-luokalla ja meillä alkoi tänään koulu-uinnit. En mennyt niihin (olen ollu koulu-uinneissa viimeksi 4-luokalla), koska mulla on niin huono itsetunto. Pidän itseäni niin rumana ja läskinä, että oksettaa pelkästään itteni kattominen peilistä. En tiedä, mitä teen koulu-uintien suhteen, koska todistuksessa mulla on liikasta 7, koska en ui, ja joka kerta, kun meillä on jotkut lihaskunnot ja opettaja kertoo tulokset, mitkä olisi normaaleja, ja joita meidän pitäisi saada, ja alan aina itkemään, koska mulla on niin huono kunto. ”Sinun pitäisi vain yrittää mennä uimaan ja tehdä lihaskuntoja tunneilla” mutta ei, ei pidä. Olen 14-vuotias 160,5cm ja painan 70 KILOA!!! Oikeesti, tartten apua. En voi puhua asiasta äidilleni, kosna hän ei tajua, eikä ystäviäkään juuri ole, keille puhua. Itken joka päivä seisoessani peilin edessä. En urheile, en aiokaan. Jos opettajalle sanoisin syyksi ”En halua uida, koska minulla on huono itsetunto”, se pakoittais mut sinne, enkä halua että koko luokka kuulee/näkee kun ope huutaa mulle. Mitä teen?
”En urheile, en aiokaan”
No millä sä sitten ajattelit asiaa korjata? Koska itsestään se ei tapahdu ja tuloksia ei tule yhdessä yössä eikä vielä kahdessakaan.
Ja lisäksi lihakset painaa paljon enemmän ku läski. Vaaka on huono mittari.
Sano opettajalles asia niin miten se on. Tai jos et kehtaa nii sano vaikka että on kuukautiset.
Mutta joo, jos et yhtään edes aio urheilla nii peli on aika lailla menetetty kokonaan
Sanoisin, etteivät kuukautiset ehkä ole hyvä veruke, jos uintia on vaikka kerran viikossa kuukauden ajan. Ennemmin tai myöhemmin opettaja tajuaa jujun juonen.
Joka tapauksessa, edellisellä kirjoittajalla on pointti, miten asia korjaantuu, jos et aio liikkua yhtään? Kaikki lähtee kuitenkin liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta.
Lisäksi, haluaisin huomauttaa, että ihmiset ovat yksilöitä, ei ole mitään tiettyä vartalotyyppiä, johon kaikkien tulisi mahtua. Jotkut ihmiset ovat isompia, toiset pienempiä. Niin kauan, kun ei mennä mihinkään ääripäähän, ja ihminen on terve, se on paljon tärkeämpää, kuin vaa’an numerot. Hyvä itsetunto lähtee kuitenkin sisältä, ei painosta. On parempi puhua asiasta, vaikka äidillesi, koska se ainakin helpottaa sisäistä oloa.
Olen kyllä vähän eri mieltä kuin nimimerkki カイト~KAITO siitä, että jos ei urheile, peli olisi menetetty. Olet vielä kasvuiässä ja silloin lievä ylipaino voi tasoittua luonnostaan kasvun myötä. Sitä paitsi murrosiässä kuuluukin tulla lisää painoa. Mutta vielä tärkeämpää on ymmärtää, että sä olet arvokas ja hyvä juuri sellaisena kuin olet! Ei ole mikään pakko laihtua, varsinkaan muiden ihmisten mielipiteiden takia. Kurja kuulla, että sulla on huono itsetunto ja vaikeuksia koulu-uinnin kanssa. Itsetuntoon sanon sen verran, että sulla on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: voit hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet (tässä voi kestää aika kauankin, tosin se on yksilöllistä). Monet ylipainoiset ihmiset ovat ylpeitä kehostaan eivätkä halua laihduttaa vain sopeutuakseen yhteiskunnan normeihin. Toinen vaihtoehto on, että esim. terveydenhoitajan avulla alat hillitysti muokata elintapoja niin, että painoa putoaisi vähän. En ole terveysalan asiantuntija, joten en osaa sanoa, onko sulla tarvetta laihduttaa, mutta älä ainakaan anna muiden määritellä, millainen sun pitäisi olla! Ja kuten itsekin sanoit, toisiin vertaaminen ei kannata, koska paino on jokaiselle yksilöllistä.
Koulu-uinneista sen verran, että itse en osallistunut yläasteella koulu-uinteihin sukupuoli-identiteetin takia. Aluksi taisin lintsata koulu-uinnit mutta jossain vaiheessa liikunnan opettaja kysyi poissaoloista ja kerroin miten asia on (muistaakseni meni näin). Sen jälkeen sovimme että kun on uintia, saan suorittaa muuta liikuntaa. Itse tykkäsin käydä lenkillä joten se oli sitten sitä. Mulle sattui tosi ymmärtäväinen ja mukava liikan ope, mistä olen kiitollinen. En tiedä millainen sun liikan ope on, mutta mitä jos ottaisit asian puheeksi? Nykyään on helppoa kun voi laittaa Wilma-viestin, ei ole pakko puhua kasvotusten.
Koulu-uinneissa on kyllä se juttu, että yläasteikäisenä about kaikki on epävarmoja ja kukaan ei tykkää koulu-uinneista. (Mun mielestä sais kyllä heittää kaivoon sellaiset, johan sitä uintia on harjoiteltu koko ala-asteen ajan. Kyllä mäkin osaan uida vaikken yläasteella ollut kertaakaan koulu-uinneissa.) Sen takia voi olla vähän vaikeaa päästä uinneista pois sen perusteella, että on huono itsetunto (koska sitten melkein kaikki tekisi niin). Mutta aina voi yrittää! Tai sitten voit lintsata. Oikeasti, en suosittele lintsaamista – jos vaan voit välttää sen, niin vältä – mutta joskus se on ainoa keino. Loppujen lopuksi ei niitä uintikertoja niin hirveän monta ole vuodessa. Itse taisinkin sanoa liikan opelle että mieluummin menen jälki-istuntoon kuin uimaan. Mutta en sitten koskaan saanut jälkkää, koska asiat puhuttiin läpi ja poissaolot kuitattiin. Suosittelen että yrität puhua asiasta liikan opelle, vaikka viestissäsi uskoitkin ettei se auttaisi. Voit yllättyä! (Tosin jos opettaja on oikeasti sellainen pelottava tiukkis, niin ehkä sitten ei.) Niin ja sitten on vielä se vaihtoehto, että vaan menee sinne uintiin. Joskus elämässä joutuu tekemään inhottavia asioita, mutta niistäkin selviää.
Sitten yläasteesta yleisesti: Oikesti, se on tosi syöpäinen paikka. Mulle yläaste oli mun tähänastisen elämän pahimmat 3 vuotta. Mutta sulla on jo kaksi vuotta takana, hyvä sinä! Pärjäät kyllä. En tiedä kenen idea oli laittaa lauma epävarmoja teinejä samaan tilaan 6 tunniksi päivässä, mutta huono se oli joka tapauksessa. Jos keskittyy omaan juttuunsa ja muistaa että se loppuu aikanaan, se on vaan väliaikaista, niin siitä selviää. Ja sitten kun se on ohi, kaikki helpottuu. Itse menin lukioon ja se on niin paljon parempi paikka kuin yläaste. Mä olen taas _iloinen_ eikä mua ahdista enää. Usko mua, se helpottaa!
Tsemppiä!
(Huomasin vasta nyt että sun viesti olikin aika vanha. Mutta toivottavasti tästä oli edes vähän hyötyä, edes jollekulle.)
P.S. Mulla ei ollut kovin kummoinen liikan numero, mutta oikeasti ei sillä ole mitään väliä! Jos haet lukioon niin yhteishaussa katsotaan vaan lukuaineita, ja jos haet amikseen, niin silloin sillä taitaa olla jotain merkitystä, mutta se on kuitenkin vain yksi numero muiden joukossa. Mutta kun yhteishausta selviää niin sen jälkeen yläasteen numeroilla ei oo mitään merkitystä. :)
No alota kuntoileminen silleen että joka päivä, tee 5 naisten punnerrusta, 5 kyykkyä, 5 ylösnousua ja käy kävelemässä vaikka 1 h tai 30 min kuitenki sillee että juokset välillä. Sitte kun jaksat tehä 5 punnerrusta, kyykkyä ja ylösnousua niin korota se viidellä ja sitten ku jaksat tehä 10 punnerusta, kyykkyä, ylösnousua ilman mitään ongelmia niin korota 15 ja jatka sitä (kuitenkaa älä tee liikaa (liialla tarkotan hirveää rasitusta)). Sitten rupea syömään monipuolisesti, kysy vaikka terkkarilta sopivaa dieettiä tai jotain sellaista. Sitten siirrytään itsetuntoon, sano vaikka sun vanhemmille että ne sanoo susta joka päivä yhden hyvän asian ja sä sanot itelles ääneen yhden hyvän asian itsestäsi, vaikka pidät itseäsi rumana ja läskinä, silti sinusta löytyy ihan varmana todella paljon hyviä asioita mistä sinä et tiedä tai et vain myönnä näitä hyviä asioita.