Missään ei oo mitään järkeä. Kaikki tuntuu niin turhalta. En tajua miks elän. En usko että tulevaisuudella on paljoa mitään tarjottavaa mulle.
Mulla on ollu tälläsiä ajatuksia jo aika pitkään, mut nyt kun loma alko niin ne on mun mielessä koko ajan. Miksi mun piti oikeesti syntyä ja miks mun pitää opiskella kun en mä tule edes saavuttamaan mitään? Miksi pitää ottaa itsestä huolta kun kuolen kuitenkin? Muilla on unelmia ja suunnitelmia mutta mulla ei yhtään mitään tollasta. Mä vaan katon päivät pitkät sarjoja, piirrän ja käyn koulussa kun sitä on. Sama toistuu joka päivä enkä mä saa mitään hyödyllistä tehtyä. Mua vähän vanhemmat kaverit sanoo että mun ei kannattais ajatella liikaa ja vaan nauttia ku oon vielä nuori mutta ku en hemmetti pysty.
Aina kun päätän että teen jotain niin kyllästyn siihen melkein heti. Niinku jos vaikka lähen lenkille niin ihan yhtäkkiä vaan pysähdyn ja tajuun et hei täähän on ihan sairaan tylsää. Sitten mua itkettää ja meen jonnekki istuskelemaan tai kotiin. Ennen tykkäsin ulkoilla tosi paljon mutta nyt tuntuu siltä että siitäkin on tullut tosi väkinäistä, pelkkää suorittamista ja sitä kuinka paljon kaloreita saan poltettua tunnissa.
Koulunumerotkin on muutamassa vuodessa laskenut aika paljon. Kattelin viimesintä todistusta ja joo ei se ihan surkee ollu, seiska keskiarvo mutta on se laskenut. Mietin että miks, ja sit tajusin että ei mua vaan kiinnosta mikään. Pikkuhiljaa pitäs myös tietää että mitä aion tehdä yläasteen jälkeen ja se vähän ahdistaa. Vaikka mä en tykkää siitä mitä mun pitää tehdä niin kyllä mun pitää jotain tehdä, vaikkei missään oliskaan mitään järkeä. Mä yritän tehdä parhaani mutta tuntuu ettei se ikinä ole tarpeeksi.
Olo on vaan jotenkin tosi väsynyt. On mulla parempiakin päiviä mut tältä musta tuntuu suurimman osan ajasta, väsyneeltä. Saattaa johtua siitä, että mun on välillä tosi vaikea nukahtaa ja sitten nukkumisen sijaan valvon. Mun pitää joka yö kuunnella jotain…esim musiikkia että saan itteni rentoutumaan ja nukahtamaan mutta joskus sekään ei auta.
On muutakin mutta en jaksa selittää… Mitä voisin tehdä että olo olisi vähän parempi? Oon kyllästynyt siihen kun joudun aina vaan kattoo kun muilla on kivaa ja mua vaan masentaa ja on harmaata…
Hei,
Kiitos viestistäsi. Asiasi josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle vertaistuen lisäksi aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan ”Päivystäjä mukana keskustelussa” -keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen vapaaehtoiset päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Tekstisi saatetaan julkaista ajoittain hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos haluat, voit myös olla yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111) tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
Moi. Perus 14v tyttö täällä.
Oletko miettinyt, voisiko sinulla olla masennus? Tuo ei tietenkään aina tarkoita sitä, mutta onko tullut mieleen mistä se voisi johtua? Jos olet teini-ikäinen, niin silloin saattaa olla tuollasta ns teiniangstia tai mielialahäiriötä, eikä siihen ole aina kunnollista syytä.
:) Tsemppiä tilanteeseen!
On se käynyt mielessä usein… Sitä oikeastaan lääkärikin epäilee. Mun on vaan välillä tosi vaikeeta pyytää apua ja sitä hankaloittaa se että äitini ei oikein ymmärrä, miten mä voisin olla masentunut. Se joskus kysy multa että miksi olen masentunut, niin siitä vaan tuli sellanen olo että ei se oikein tajua.
Mä joskus ajattelen ja teen asioita jotka muille ihmisille kuulostaa todella… No sellaiselle että apua pitäisi saada ja äkkiä. Mut jos mä teen jotain itselleni niin mä ajattelen vaan että teen sen siksi että saan huomiota. Mun kaverit ei enää sano että mun pitäis saada apua niin sitä tuli sellainen olo että mä olen oikeasti ihan ok. Mä en itse ymmärrä mitä oikeen tunnen ja just sen takia uskon ettei kukaan halua auttaa mua kun en osaa edes sanoa mikä vaivaa.
Kaikki varmaan vaan ajattelee että olen feikkimasentunut nuori joka on normaalia laiskempi.
hei, M.T!
ensiksi, tämä ei ole enää ”””teiniangstia”””.
tämä on masennusta. ihan oikeaa, ei feikkimasennusta. et ole valehteljia, sillä tunnet kivun.
äitisi ei ymmärrä. mutta odota! hänhän ei nää varmaan sinun pääsi sisälle? sillä, jos äitisi on tosiaan sellaista tyyppiä, ettei usko lastaan, (tai ymmärrä), tämähän on ymmärrettävää.
mutta se, etteivät ihmiset ymmärrä sinun särkyäsi, ei tarkoita, ettei se olisi olemassa. sama asia, jos et puhu saksaa. vaikka et puhu sitä, ei se tarkoita, etteikö se olisi oikea kieli.
ja saksaahan puhuu aika paljon ihmisiä.
ymmärsitkö? on ihmisiä, jotka tulevat näkemään, kuulemaan ja ymmärtämään sinua.
jos ei nyt, niin tulevaisuudessa.
sanon myös, että itsemurha tai itsensä leikkely/polttaminen/lyöminen/ et cetera eivät ole huomionhakukeinoja. se on illuusio, jonka tyhmät ihmiset ovat keksineet, ja tyhmät ihmiset ylläpitävät tätä illuusiota.
miksi luulet, että haet huomiota?
mitä ystäväsi sanovat, ei pitäisi vaikuttaa sinuun. he eivät voi valita, menetkö hakemaan apua vai et. sillä siihen pystyt loppujen lopussa vaikuttamaan….sinä, ja vain sinä. ei kukaan muu.
äläkä pakota itseäsi menemään ulos joka päivä. ulkoilma on tärkeää, mutta ei yhtä tärkeää kuin mielenterveytesi.
:)
Niin ymmärrän. Itellä vähän sama tilanne. Haluisin kavereita ja oon aina yrittäny saaha epätoivosesti, mutta en oo koskaan saanu, tuun toimeen aika harvojen kanssa. Nyt huomasin etten enää edes jaksa yrittää, kun en kuitenkaan saa. Ja kaikki on tylsää. Asiat mitkä enää tuntuu joltain on viha, ärtymys, kostonhimo ja kipu.
Nykyhetki tuntuu tylsältä ja turhalta, mennyt on epäonnistumisia täynnä, tulevaisuudessa en nää mitään hyvää eikä ole mitään tavotteita ja pelkään sitä, sitten kohta olen niin vanha että kuolen.
En todellakaan halua kuolla, vaikka välillä mietin kuinka helpottavaa se olis. Silti satutan itteeni lievästi, koska edes se tuntuu joltain.
Et oo yksin muista se❤️
Tiiän etten oo yksin mutta joskus sillä ei oo mitään väliä et mitä tiiät.
Tunteet hallitsee mun elämää, ei tieto.
Moi M. T! Oot tosi rohkea kun kirjoitit palstalle asiasta. Ymmärrän, miltä sinusta tuntuu. Tiedän, että kun ihminen on masentavassa tai alakuloisessa tilassa, se voi mennä parempaan suuntaan. Monilla on samankaltaisia ajatuksia pyörinyt päässä, mutta nyt haluan keskittyä ihan suhun <3 Muista että masentavat- tai itsetuhoajatukset ovat aika yleisiä, ja se ois parasta, että pysyisivätkin ajatuksina. Se on tosi ymmärrettävää, että ajatukset pyörivät päässä kun niille voi loman aikana olla enemmän tilaa kun ei oo esim. koulua mihin keskittyä. Yritän miettiä, että asioilla on jokin syy, kuten että sun elämisellä on jokin suurempi syy ja sä ite oot se, joka sen syyn voi löytää. Elämiselle voi olla monta syytä, ja se on ymmärrettävää, että kun on masentavassa tilassa ei välttämättä pysty ajattelemaan sillä tavalla. Tiiän, että se ei ole helppoa hakea apua ja että se voi myös tuntua pelottavalta, mutta se on sen arvoista. Elämä koostuu niistä pienistä asioista, ja ehkä syy miksi huolehditaan itsestämme on, jotta meillä olisi hyvää olla nyt ja tulevaisuudessa. Vielä se, että oikeasti pyydät täällä apua ja haluat tietää, mitä voisit asialle tehdä on jo askel eteenpäin. Wau :) On ymmärrettävää, että motivaatio ei löydy asioihin, mutta voisoko esim. lenkkeilystä tehä sellaisen kivan, ilmsn että tavoitteena oisi suorittaminen? Laittaisit musiikkia/podcastin/äänikirjan soimaan ja vaan oot lenkillä kunnes et jaksa enempää. Se on okei myös käydä vaan lyhyellä lenkillä. Entä piirtäminen, voisiko siitä tehä toisella tavalla luovan, esim. piirtämällä sun tunteita/ajatuksia? Ootko ikinä kokeillut jotain scrap book juttua, voisko se olla kokeilun arvoinen? Voisitko aloittaa jonkun uuden harrastuksen ihan vaan että kokeilet jotain, ja katsot oisko se sun mielestä kiinnostsva. Voit myös kokeilla tehä joka päivä jotsin pientä kivaa, jos tuntuu siltä että haluaist tehdä muutosta mielialaan. Olisi myös tosi tärkeetä jutella jonkun ammattilaisen kanssa. Ne osaavat ohjata eteenpäin ja antaa työkaluja, joiden avulla voi asioita työstää. Nukahtamiseen voisit kokeilla apteekista ostettua melatoniinia, meditaatiota youtubesta tai vaikka kuunnella luontoääniä, jotain mikä tuntuu sua rauhoittavan. Mulle päiväkirjasta on ollut hyötyä, siihen voi purkaa niitä ikäviä fiiliksiä sekä onnistumisen ja ilonhetkiä. Tosi harmi, että äitisi ei ymmärrä. Joskus masennukseen ei ees tiedä syytä itse ja saattaa tuntua siltä että ei itse tiedä, miltä tuntuu. Itsetuhoista käytöstä pitäisi aina ottaa vakavissaan ja siitä sun pitäisi jutella jonkun läheisen aikuisen kanssa tai ammattilaisen kanssa.
Muistakaa kaikki tässä keskustelussa, että olette tärkeitä ja haluan että haette tarvittaessa tukea ja apua. Sen takia on olemassa hoitajia/lääkäreitä jotka osaavat auttaa mielenterveysasioitten kaa. Ne haluavat auttaa <3