ideat ja voimavarat loppu (mommy issues :D)
pakko tulla ränttäämään johonki, ku ei muuten etene ajatukset minnekkään… missä kohtaa ja miten pistän vanhempien jatkuvalle naljailulle ja suoraan sanoen kiusaamiselle stopin, kun koti ei tunnu enää turvalliselta lepopaikalta ja saan jatkuvasti vihaa niskaan ihan vain olemisesta ?!
oon omasta mielestäni ihan tavallinen 16v tyttö jolla menee koulu hyvin ja ylipäätään harrastan paljon ja koitan elää tasapainoista ja terveellistä elämää
jostain syystä meiän perheessä kuitenkin esim päikkäreiden nukkuminen koulun tai leirin jälkeen on väärin ja kävelyillä käyminen on selkeesti pois opiskeluajasta (mutta sisällä ei saa lorvailla) … miksi?
en oo kuitenkaan yhtään 9- huonompaa koetta onnistunu vielä tekemään eikä 9.9ka ysin jälkeen oo kai huono, mutta tää alkaa mennä hiukan yli. jatkuva henkinen väkivalta syö itsetuntoa ja jaksamista varsinkin kun perheessä on jo valmiiksi väkivaltataustaa, mutta terapiaan meneminen on liian kallista ja leimattu ”ongelmien” myöntämiseksi (välillä uhkailtu esim. soittaa lanssia). koulun palvelut on kans vähän nounou kun niitten vaitiolovelvollisuus on rajallinen eikä ne voi ilman vanhempien kontaktia kauheesti auttaakkaan, kuunteluapua kyllä löytyy lähipiiristä ja harrastuksistakin.
kellään mitään ideaa miten saa ”todistettua” olevansa ihan hyvin menestyvä ja tavallinen nuori, tai miten saa huutojen määrän laskuun, koska pitäisi olla voimavaroja olla se turvallinen henkilö usealle muulle lapselle harrastuksessa. itellä on konstit loppu kun aina jotenkin tilanne kääntyy mun syyksi mitä oudoimmilla tavoilla…
Tervehdys!
Olipa hyvä, että päätit kirjoittaa tänne ja tuulettaa tunteitasi. Tilanteesi ei ole helppo, kuulostaa siltä että joudut tällä hetkellä elämään melko vaativissa kotioloissa. Samalla kuulostaa siltä, että olet todella ahkera, fiksun oloinen ja hyvin tiedostava nuori. Avun ja tuen pyytäminen ei missään nimessä ole heikkoutta vaan enemmänkin rohkeaa. Vaikutat nuorelta, joka haluaa pitää itsestään ja omasta jaksamisestaan huolta ja siitä kannattaa olla ylpeä!
Olen pahoillani puolestasi, ettei vanhempasi tunnu näkevän kuinka valtavasti teet töitä opintojen suhteen ja kuinka ansaitsisit rauhaa ja turvaa kotonasi. Toisaalta lapsen ei koskaan pitäisi joutua ansaitsemaan vanhempansa kiintymystä tai huolenpitoa. Se on jokaisen lapsen ja nuoren perusoikeus.
Onko vanhempiesi käytös jatkunut näin pitkäänkin? Oletteko rauhallisen hetken tulleen voineet jutella asiasta? Jos tuntuu, että puheyhteys vanhempiesi kanssa ei tällä hetkellä toimi, onko elämässäsi tällä hetkellä jotain aikuista, jonka puoleen voisit ajatella kääntyväsi ja kertovasi kuormittavasta kotitilanteestasi?
Jos sinua mietityttää koulun henkilökunnan puoleen kääntyminen, voit myös kääntyä meidän anonyymien auttavien palveluiden puoleen. Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) on kaikille alle 25-vuotiaille tarkoitettu nimetön ja maksuton auttava puhelin, jonne voi soittaa mistä tahansa asiasta vuoden jokaisena päivänä. Samassa numerossa iltaisin klo 20–24 päivystää Nuorten tukilinja, josta saa pahan tai vaikean olon hetkellä tukea ammattilaiselta, samalla tavoin nimettömästi ja luottamuksella.
Lisäksi meillä on täällä Nuortennetissä joka ilta klo 17–20 päivystävä chat, jossa saat jutella koulutetun vapaaehtoisen päivystäjän kanssa. Jos pidät kirjoittamisesta, voit myös yhtä lailla kirjoittaa meille nettikirjeen ja kertoa enemmän ajatuksistasi ja huolistasi. Voimme myös siellä yhdessä miettiä miten saada helpotusta kotitilanteeseesi.
Tapoja ottaa meihin yhteyttä on monia, mutta yhteistä kaikille on se, että ne ovat ilmaisia, nimettömiä, luottamuksellisia ja niissä vastaa aina aito vapaaehtoinen päivystäjä, joka haluaa jutella teidän lasten ja nuorten kanssa <3
Toivon sinulle jaksamista ja tsemppiä opintoihin ja alkavaan syksyyn ja toivon, että pystyt pitämään kiinni niistä asioista, jotka auttavat sinua jaksamaan ja palautumaan arjen keskellä.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä