Oon aina pitäny itteäni saamelaisena, mutta en oo enää niin varma. En osaa tehdä saamelaisia käsitöitä tai paimentaa poroja. Mulla on ollu elämäni aikana yks saamenhuivi ja yks risku. Huivia oon käyttäny kahdesti ja riskua vaan kerran. Jäljelle on mulle jääny pelkkä kieli, ruoka ja tieto meiän sukutilan lähihistoriasta. Oon tosi kiinnostunu saamelaisuudesta ja perinteiden elvyttämisestä, mutta en oo varma, riittääkö se. En edes tiiä saamelaista nimeäni, koska tunnen suvustani niin vähän ihmisiä. Kyllä mä saisin jotenki nimen kyhättyä, mutta se olisi niin säälittävän lyhyt, ettei sitä viitsisi missään käyttää. Olen saamelainen, ihan varmasti olen! Mutta uskooko Suoma Sámi Nuorat sen? Toisaalta, pikkuserkkuni aloitti saamelaisen taipaleen yhdellä saamenkielen sanalla: ”Boađe!” (Tule!) ja nyt hän on niin saamelainen kuin ihminen voi olla. Oon kahen vaiheilla, auttakaa!
