Ihana puoli: Olen rakastunut yhteen luokkani poikaan ja hän tykkää minusta. Yksi ilta olimme kavereitten kanssa porukassa yhden kaverini kotona ja hän otti minut kainaloonsa ja meinasin nukahtaa siihen. Se oli mitä ihaninta! Hän on minulle todella tärkeä, kuten muut kaverini. :3
Surullinen puoli: Emme voi kuitenkaan olla yhdessä, koska muutamme molemmat toisille paikkakunnille ja meillä on noin 300km välimatkaa. En voi kuvitella eläväni ilman häntä. :'( Itken melkein joka ilta ja toivon ettei hän unohtaisi minua.
Sekava puoli: Olen vasta 13. Miten niin nuorena voi olla niin rakastunut? Äidille en halua edes puhua asiasta…
ihana että oot ihastunu ja iha pehvasta että tollane juttu päättyy noin ja tuskin hän sinua unohtaa <3 ja toi ikä ei mun mielest oo yhtään outo (ite 15) olin määki tollo ihastunu etc..
itsekkin olin 13 kun aloin seurustelemaan nykyisen tyttöystäväni kanssa, olen nyt 15. :)
