moi. oon ollut nyt pari kuukautta ihastunut yhteen rinnakkaisluokkalaiseen tyttöön (se on mua vuoden vanhempi, jäänyt luokalle, mutta se ei ollut pääpointti). ja kun mä ihastun, oon sitten oikeesti kunnolla ihastunut – mulla on kansio puhelimessa salakuville siitä, mietin sitä koko ajan, tuijotan koulussa (kavereiden mukaan pelottavasti), listaan päiväkirjaan kaiken mitä tiedän siitä. ei voi varmaan sanoa rakastunut, kun en oo ikinä edes puhunut sille. se on ihan erilainen kuin mä, tai siis sen elämä on – mulla on rikas perhe, hyvät välit vanhempiin, en käytä päihteitä, oon hyvä koulussa jne. se käyttää vapea ja vihaa vanhempiaan ja asuu laitoksessa ja sillä on mielenterveysongelmia. ainut mikä meitä yhdistää on varmaan se, et mullakaan ei mielenterveyden kaa mene hirveen hyvin. sen kaikkien kavereiden mielestä oon huora ituhippihomo vai mikä olikaan, mut se ei oo koskaan ollut ilkeä mulle. se ei tiiä todennäkösesti mun nimeä eikä siis oo ikinä puhunt mulle, mut kerran semi lähiaikoina se oli sanonut tunnilla jotain et [Osa tekstistä poistettu.] ja hetki sen jälkeen se katto mua tosi hämmentyneenä käytävällä, ihan ku se tietäis. en tiiä, kuka sille ois kertonut, koska vaan mun läheiset kaverit tietää. plus sen pikkusisko, mut se on pitkä juttu… tiiän, et ainakaan lesbo se ei oo, koska se on ollut poikien kaa, mutta mä vaan elättelen toivoa, että se tykkäis silti tytöistä ja ihastuis muhun… ja tiiän et se on vitun typerää, mut rakastan vaan sitä ihmistä ja haluisin tietää siitä kaiken vaikka en oo koskaan sanonut sille sanaakaan. typerää, vai mitä.
tää oli vaan turha avautuminen, saa sanoa jotain jos huvittaa.
moi!! luin ton sun tekstin ja tajuun mille susta tuntuu. tai, en täysin. ite oon ihastunu tosi pahasti mun super hyvään kaveriin rinnakkaisluokalta. me hengataan kaikki välkät kahestaan tai isoissa porukoissa. tutustuttiin vasta viime vuonna kun siirryttiin uuteen kouluun (yläkouluun) ja me tavattiin täällä. eikä ollut turha avautuminen toi sun teksti!! on tosi tärkeetä päästä avautumaan ees jonnenki, jollekkin. yleensä oon hyvä antamaan neuvoja miten kannattais tai miten ite toimisin tälläsissä tilanteissa, mutta nyt tuntuu jotenki vaikeelle. ehkä koska en tiiä sua, tai ehkä koska en tiiä kaikkea. ite en ehkä menisi puhumaan jos sen kaveritki on niin ilkeitä :(
Jos ite oisin tossa tilanteessa yrittäisin kaikilla mahdollisilla keinoilla päästä lähemmäks häntä ja tutustuu enemmän. Kaikkee tsemppii yrittämiseen;)
