Oon jo 17v.(!!!) tyttö, enkä oo seurustellu ikinä. Onko erikoista kun pienempänä oli monta vuotta kestävä ihastus, joka kyllä jossain välissä tykkäs myös minusta, ja sen jälkeen kun se ei enää ollu kiinnostunu jne. ei oo ollu koskaan niin pitkiä ihastuksia?? Sillon tuntu että ei osaa luopua yhdestä ihastuksesta, mutta nyt niitä tulee ja menee häiritsevän paljon. Miks näin päin? Kaipaan aika paljon poikaystävää, mutta sellasta poikaa ei tunnu löytyvän sitten mistään. Tunnen aika monesti olevani jotenkin säälittävä tapaus, kun en tunnu kiinnostavan ketään. Olen kaasvanut kyllä henkisesti ja fyysisesti todella paljon siitä 13-vuotiaasta, mutta miks en osaa nykyään ihastua ees kunnolla??Kohtalotovereita??
Moikka (: Ite oon 16 vuotta ja en myöskään ole seurustellu ikinä.
Välillä tuntuu, että on PAKKO alkaa seurustelemaan jonkun kanssa. Vanhemmatkin jotenkin painostavat siihen. Ei ne sitä välttämättä edes huomaa, mutta esim. jos puhelin kädessä ja viestittelen jollekin, he alkavat kysellä: ”Kukas se siellä on? ;)” ”Onko se joku poika?” jne.
Ihan kuin he haluaisivat, että seurustelen tai minulla olisi joku…
Minusta seurustelu on aivan liian yliarvostettua. Jotku ihan pienetkin ”seurustelevat”, en tiedä miksi he tekevät niin, mutta kai se liittyy siihen kun halutaan olla niiiiin isoja.
Ei se haittaa jos ei ole seurustellut, meidän luokalta yli puolet eivät ole seurustelleet ikinä ja tunnen vain harvoja joilla on se ns. vakiokumppani.
Itse aijon vasta sitten seurustella, kun tunnen olevan valmis siihen ja ennen kaikkea LÖYDÄN jonkun seurustelemisen arvoisen.
Ainakin itse ihastun todella harvoihin ihmisiin ja saatan olla ihastunut samaan monta vuotta. Jonakin vuosina en ihastu kehenkään, joskus ihastun jopa yhteen! Eikä kukaan tunnu olevan kiinnostunut minusta. Minusta on aika harvinaista, että toinen ihastuu sinuun ja samalla sinä olet ihastunut häneen. Se on jo hienoa jos niin käy. Tuntuu ihan mahdottomalta, mutta kyllä kai niinkin käy…
Ei mitään kiirettä tai hätää! (:
Täällä on 16-vuotias poika, joka murehtii päivät pitkät omaa kokemattomuuttaan ja yksinäisyyttään. Minulla oli hieman samantapainen tapaus, ihastuin tyttöön joka oli hieman myös ihastunut minuun, mutta tämä olikin kihloissa eikä kertonut minulle aluksi. Minäkään en osaa ihastua nykyään enkä oikein uskallakaan, sillä pelkään epäonnistumista niin paljon. Minua satuttaa yhä enemmän se kun monet omat ikätoverit alkavat seurustella ja puhuvat siitä. Itse joutuu vain tuijottamaan haikeasti poispäin ja toivoa että joku ymmärtäisi.
Oon kans 17 v tyttö, enkä oo seurustellu. En vaan ole tuntenut sellaista ihastumisen tunnetta, tai sitten torjun ne tietämättäni. Suoraan sanottuna ihan perseestä kattoo niitä höpönassupareja jotka lässyttää toisilleen ja tujottelee kullanmuruaan suoraan silmiin kun ei ennen ois ihmistä nähny. Katkerako? En oikeastaan. Hämmentynyt kylläkin. Mäkin haluan tietää millaista se on kun joku rakastaa!!!!!!!! (>_<)m
Moi!Oon 14v tyttö [osa tekstistä poistettu] Pari kertaa olen omanikäiseni kans serustellut ja se on hankalaa koska tulee paljon juoruja liikkeelle ja jos niihin uskoo se oli sit siinä:( Joten ei kannata kiirehtiä!
kyllä se joku löytyy josta vain huomaa yhtäkkiä välittävänsä ja se on koko ajan mielessä, ja kyllähän siitä tunteesta tulee molemminpuolista kunhan vain näytät kohteelle että tykkäät ja vietät aikaa sen kanssa etkä mee ja sano päi naamaa että tykkään susta ja lähet kävelemään. :D