Siirry sisältöön
Hiinokka

Ajattelin kysäistä pientä juttua, joka on vaivannut minua jo jonkin aikaa.
Tutustuin kesällä 2013 erääseen todella mukavaan poikaan, ja olen häneen myös ihastunut. (olen hänen paras ystävänsä nykyisin) Hän ei ole ihan niin kuin me kaikki muut, sillä hänellä on asperger, eli autismin kirjoon kuuluva keskushermoston häiriö. Hän on hieman syrjäytyvä, yksinäinen ja hänellä on erikoiset mielenkiinnon kohteet, häntä kiinnostavat asiat enemmän kuin ihmiset ja hän uppoutuu joskus omiin maailmoihinsa. Häneltä myös puuttuu empatia kyky (ei kokonaan tietenkään) ja hänellä on vaikeuksia ymmärtää huumoria, toisten tunteita jne. jne. (enempää en osaa selittää, katsokaa netistä lisä infoa)
Monet pitävät häntä ns. ”hirviönä”, joka hän ei todellakaan ole!
Minä olen oppinut rakastamaan häntä juuri tuollaisena kuin hän on, en oikeastaan enää edes ajattele häntä omituisena, vaikka muut niin tekevät. Hänen sairautensa on osa häntä, sitä ei kukaan voi muuttaa.
Mutta siis, luin kerran erään lääkärin (tai jonkin) kirjoittaman tekstin ”Oletko koskaan tavannut aidosti hymyilevän, iloisen ja empaattisen aspergerin? Minä en ole, vaikka teen heidän kanssaan päivittäin töitä.” jo otsikosta voitte päätellä mitä päässäni liikkuu.
Tämä ystäväni, jolla on asperger, on aidosti iloinen ja onnellinen juuri minun seurassani. Hänellä on empatia kyky minua kohtaan. Hän hymyilee minulle päivittäin, aidosti. Eräänä päivänä kävelin hänen kanssaan kouluun, ja kun menin häntä vastaan näin sellaisen hymyn mitä en ole koskaan nähnyt. Se hymy oli niin täynnä onnea, iloa ja näin kuinka hänen silmänsä hohtivat intoa ja elämän halua minut nähdessään.
Hän on muita kohtaan kylmä, välinpitämätön ja vetäytyy yksin, mutta minun seurassani hän ikäänkuin laskee kilpensä ja paljastaa itsensä ihanamman puolen. Aina vain minun kanssani.
Olen siis alkanut miettiä pitääkö hän minusta? Hän tietää että minä pidän hänestä ja hyväksyn hänet juuri tuollaisena kuin hän on, mutta mietin pystyykö hän pitämään minusta? Hän on minulle kuin isoveli, olemme parhaita ystäviä jne. mutta onko meidän välillämme rakkautta? Voisinko aloittaa hänen kanssaan seurustelun, kun kuitenkin olemme jo niin läheisiä jne? Vai onko hänen sairautensa jonkinlainen este? :/
En osaa esittää asiaani, kärsin ajatus katkoista… Toivottavasti osaatte hieman keventää mieltäni…

Matias

Itsekkin olen asperger/adhd ei siinä oo mitään epänormaalia jos alkaa aspergerin kaa tai tykkää tykkään aspergerista, ja ne jokka ajattelee et me ollaa jotain ”hulluja” niin pitäkööt sen omana tietonaan….. koska ihminen ei voi sille mitään miksi on syntyny. Haluisin itekki sellasen tyttöystävän joka ymmärtäis mua. Et en ttiä kiinnostaaks ketää [osa tekstistä poistettu] asun seinäjoella/Nurmoos.
[osa tekstistä poistettu]

MLL Ylläpito

Hei,

tiedoksi – emme julkaise palstallamme tunnistetietoja.

Terveisin,

Ylläpito

Tyttö

Mulle tuli tosi paha mieli.. Oon nimittäin itekkin Asperger, ja kaikki pitää muakin hirviönä. Kaikilla on älyttömästi ennakkoluuloja. Mä en ole mikään hirviö, päinvastoin. Oon niin tunteellinen, että itken ihan tuntemattomien ihmisten kanssa, autan ihmisiä hädässä. Puutun kiusaamiseen, estän itsemurhia. Haluan ihmisille hyvän tulevaisuuden, ja ajattelen heitä paljon. Autan kaikkia jotka pyytää apua, jopa niitä jotka ei auttaneet mua. Myös niitä, jotka eivät uskalla pyytää apua. Miksi silti mua kohdellaan hirviönä vaan koska mulla on aspergerin diagnoosi? Mekin ollaan ihmisiä!

En usko että välillänne on mitään estettä. Aspergerit ovat ihmisiä siinä missä muutkin, en ymmärrä miten se voisi olla mikään este. Aspergerit tuntevat rakkautta, ja he tuntevat kaikkia tunteita. En ole tavannut ainuttakaan aspergeria joka ei tuntisi. He eivät vain osaa välttämättä näyttää sitä, tai pelkäävät. He eivät välttämättä tunnista niitä. Tunteet tuntuvat isolta möykyltä.

Mulle tulee paha mieli aina kun ihmiset kuvittelee että me aspergerit ollaan väkivaltasia tappajia, mitä me ei olla. Tollaset kuvitelmat saa ainakin mut, ja varmasti muutkin aspergerit sulkeutumaan kuoreensa ja pitämään tiiviimmin kiinni sairautensa oireista. Nimittäin aspergeriin kuuluu aika oleellisesti se tietynlainen kuori… Se ei välttämättä ikinä laskeudu, kun aina joku on epäilemässä ja moittimassa. On totta että jotkut normaalit asiat on vaikeempia, mutta ne ei silti välttämättä puutu. Esimerkiksi itsekin rakastun vaikeasti, mutta rakastan silti.

Minä tunnen tunteita, ja olen asperger. Miksi ihmiset eivät tajua, että asperger ei tarkoita heti tunteettomuutta? Mun oma äitinikin huutaa että olen tunteeton, ja arvaa sattuuko se? se sattuu, sattuu niin mielettömästi. Yritän ymmärtää jopa ihmisiä jotka tekee mulle pahaa, yritän olla empaattinen. Silti mulle sanotaan että oon tunteeton. Mä alan jo suuttua siihen…

Nimetön

Mun mielestä kannattaisi puhua hänelle!
Kuulostaa ihanalle että hän on löytänyt noin ihanan kaverin (ja jos molemmat haluatte niin tyttöystävän ja sä poikaystävän?) joka välittää ja hyväksyy :)
Eipä muutakuin että puhu tälle pojalle ja kysy miltä tuntuisi, ihastumisessa ei ole kauheasti rajoja ja jos molemmat tykkää toisistaan vähän kaveruutta enemmän oli jommalla kummalla tai molemmilla mitä vain, niin se ei silloin olisi este.
Toki kannattaa olla vähän varovainen sillä jos olette ns. ”Sisarussuhteessa” missä toinen on kuin isoveli esim, ja toinen osapuoli tunteekin vain kaveruustykkäämistä niin se voi olla vähän yllättävän häiritsevää joillekin.

Mut hei tsemppiä! :)

John

Miks olis? Kuka ajattelee noin..? Ja tosta tekstistä päätellen vois hyvinkin olla. Jospa koittasit tuoda asiaa vähän esille? Tuostahan vois lähtee hyvinkin toimiva suhde liikkeelle, lähelle täydelistä maybe. Lähe vaan ajaa asiaa eteenpäin, tsemppiä! :)

Nimetön

Ärsyttää kun jos hakee asperger Google-hausta niin siellä on vain joidenkin naisten selostusta siitä, miksi ei kannata seurustella aspergerin kanssa. :(

(poika)

Moi! olen vähän samanlainen kuin selittämäsi ihminen. Minua koulussa kohdellaan myös hieman ”outona”.

tuo ”lääkärin” kirjoittama juttu kuulostaa aivan huijaukselta. näinkin videon nimeltä ”why smart people have fewer friends”. minusta näin nimeäminen on kauheaa ja harhaanottavaa.

uskon että ystäväsi pitää sinusta oikeasti.

Azzie

Yleisesti, minusta on aina ikävää, jos on jotain kirjoituksia, missä ihmisiä niputetaan samaan kastiin. Aspergerit ovat sellasia, sokeat tällaisia jne. Ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä, ja vaikka olisi yksi yhteinen tekijä, se ei tarkoita, että se ilmenisi kaikilla samalla tavalla.

Kuten tuossa aikaisemmin moni on todennut, puhu hänelle. Vaikuttaa tosiaan siltä, että olet löytänyt ihanan ihmisen, ja hän on myös, kerta et mitenkään syrji häntä. Ehkä juuri hyväksyntä ja lempeys saa hänet laskemaan kilpeään ja olemaan avoimempi? Toisen ihmisen läheisyys ja läsnäolo voi tosiaan saada vaikka mitä positiivista aikaan. Joten jos tunteenne toisianne kohtaan todella ovat voimakkaat ja aidot, en näkisi, että seurustelulla on mitään estettä.

JanzQ

Hei vaan te nuaret As:sit (&ei-As:sit nentit).

Lueskelimpahan taas näitä netin Asperger-
kirjotuksia löyty tämä.

Ymmärrän Hyvin tämän olevan suunnattu nuo-
risolle; mutta tosi monet näistä kirjotuksista
koskee/koskettaa itseeni Tosi läheisesti henkilökohtasella tasolla -olen Aspi ilman
lekurinpaprua – ja halusin kertoo vähän
omaakin tarinaani, elämänkokemustani
As:n kanssa sekä antaa ”aikuisnäkökulmaa”
(Tarkottamattani kuitenkaan että joka kirjot- taja keskustelussa olisi ~15-16 / alle 18v.
-oma ikäni ollen 35-40v välillä).

Pahoittelut, olipas rönsyilevä intro..no,asiaan.

Minulla on siis ollut Asperger ilmeisimmin
”Aina” ; varhaisimmat muistot 4-5 vuotiaasta
asti. Vasta yli toisella kymmenelläni ovat
hoitohenkilökunta&lääkärit ruvenneet varovai-
sesti vihjailemaan että mulla on melko vahvana
As-piirteitä (enemmän että olisin muuten vaan
”hankala,introvertti ’nentti’ ” ). Lapsuusaikana
ilmeni kuitenkin päällimmäisenä ”oireena” eniten ADHD -jonkin verran As piirteilläkin ,
mutta näitä asioitahan ei käsittääkseni juuri
kunnolla (viitsitty/haluttukaan) tutkia 1980-
luvulla -sellaiset lapset lokeroitiin helpoiten
muuten vaan ”hankaliksi kiukuttelijoiksi” jotka
Haluavatkin ilkeyttään olla sellaisia kun ovat.
(Omaa lähipiiriäni ei ainakaan tuntunut kiinnos-
tavan selvittää miksi olin sellanen lapsi kun olin.)
ADHDn takia koulunkäynnin aloittaminen siirtyi
tavanomaisesta 7-vuotiaasta 8:n.

Minulla on läpi elämäni ollut Hyvin vahvoja
”hahmokausia” jollon olen esittäynyt & eläytynyt monia erilaisia kuvitteellisia hahmoja
peleistä, piirretyistä, sarjakuvista & kirjoista.
– Ja jopa yhä, näin ”aikuisenakin” pyrin tietoi-
sesti jäljittelemään parhaan kykyni mukaan
(”cossaamaan”) erästä Tosielämän julkkista;
muusikkoa, kenen uraa olen seurannut jo 10-
11 -vuotiaasta asti. Nykyään onneksi tämmöset ”cossaus”-jutut on vähän hyväksytympiä/normalisoituja kun mitä oman
muistikuvan mukaan olivat 80&90-luvuilla.

Monista näistä kirjotuksista välittyy käsitys
siittä että meikäläisiä As-tyyppejä ollaan to- tuttu pitämään ”tunteettomina hirviöinä” .
Jotenkin tuommonen lokerointi/kuvaus sopii
Paljon osuvammin sosio- ja/tai psykopaattiin
kun henkilöön jolla on (”pelkästään”) Asperger.

Olen vasta viime vuosina päässyt seurustele-
maan Asperger-naisten kanssa; molempien
kanssa on ollut omat koukeronsa&haasteensa
mutta voin sanoa ettei kumpikaan heistä Ei ole
ollut tunteeton/tunnekylmä henkilö.. kuten
en muuten ole minäkään. On tullut tunteiltua&
itkettyä kumppanin seurassa sekä yksikseni.
Muutenkin olen aisti(yli)herkkä tapaus.
En sitten osaa sanoa olenko jotenkin erilaisempi/harvinaisempi As-tapaus muttei
empatiakaan ole mitenkään tuntematon
käsite.. – eikä ole näköjään muutamille täälä-
kään, kirjotuksista päätellen -onneksi .
Jotkut As-henkilöt voi olla erilaisia kun toiset;
olen kuullut&lukenut että jopa jotkut As:sit
voivat olla hyvinkin tuomitsevia&kielteisiä
muille As:seille ( ”ethän Sinä ole yhtään
samallainen kun Minä olen, eli et Voi olla
Asperger” -tyylistä kirjoittelua tullut itsellekin
vastaan toisaalla joskus).

Jotkut meistä pystyvät tulemaan paremmin
toimeen muitten ihmisten kanssa ; häiriintyvät
/ kuormittuvat ihmisten seurasta vähemmän
kun toiset. Mulle on parempi/helpompi olla mitä vähemmän muita näkyy&kuuluu ympärillä.
Mieluiten viettää päivänsä yksin itsekseen –
varsinkin näinä viruksen kiroamina aikoina,
jolloin jopa osa muista nenteistä ymmärtää
pysytellä suurinosin kotonaan / poissa katu-
kuvasta.

Voisin kirjottaa tähän vielä pitempäänkin,
useempiakin juttuja mitä olen Asperger- elämässä kokenut, mutten usko jaksetaanko
tätä rönsyilevää tekstiä lukea enempää. Varmaan tästä unohtui mainita montakin asiaa.

Mutta muistakaa , Aina löytyy jostakin Joku
joka lukee & ymmärtää teitä -vaikka pitkänkin
ajan päästä , mutta kuitenkin. Älkää lannistuko.
Pysykää Turvassa & Terveinä.

J-M

Poika 14V

mulla on kanssa asperger ja ADHD ja minua pidetään myös outona tosin ei enää samassa määrin kun olen tällä hetkellä erityis luokalla ja ne mielenkiinnon kohteet ovat tosiaan joskus melko outoja ja niiden kanssa on silleen että jos vaikka sillä hetkellä haluan vaikka tehdä Rubikin kuutioita (joka varmaan jossain määrin voitaisiin laskea oudoksi mielenkiinnon kohteeksi) niin silloin käytän lähes kaiken mahdollisen ajan siihen ja käytän vähemmän aikaa muihin mielenkiinnon kohteisiin. Välillä olen huomannut tehneeni Rubikin kuutioita noin 4-5 tuntia putkeen mutta sitten taas välillä en käytä juurikaan yhtään aikaa niihin. Samoin asperger voi aiheuttaa yksinkertaisten asioiden kuten suht yleisenä kengän nauhojen sitominen voi olla hyvin vaikeaa itsekin opin solmimaan kengät vasta noin 11-vuotiaana kun tarra kenkien koot alkoivat loppua, mutta yleisesti hyvin monimutkaisetkin asiat saattaakin olla hyvin helppoja oppia. Tällä hetkellä kukaan luokkalaiseni ei taida tietää aspergerista lukuunottamatta kahta parasta luokkakaveriani jotka kylläkin molemmat ovat ysillä ja minä siis kasilla koska en ole sitä juurikaan maininnut uudella luokallani koska edellisillä luokilla lähes kaikki tiesivät siitä ja no …se ei ihan putkeen sitten mennytkään.

fennekki

Hei!
Minun siskollani on myös asperger mutta se ei rajoita häntä ihmisenä millään tavalla, toki se riippuu siitäkin että millä tavalla se tulee hänellä esiin, koska aspergerin oireetkin ovat yksilölliset.
Mutta jos tykkäät hänestä kannattaa yrittää kertoa hänelle tunteistasi koska eihän sitä koskaan tiedä.

fennekki

lisään myös että en varmaan muuten kirjoittaisi tänne siskostani, jollen olisi tullut kiusatuksi hänen erillaisuutensa takia. olen yrittänyt omalta osaltani vähentää näitä ennakkoluuloja koska olen elänyt 12 vuotta aspergeri ihmisen kanssa. Huomaan myös että aspergeri ihmiset ovat todella empaattisia ja hyvä sydämmisiä ihmisiä jotka eivät missäään nimessä halua toisille ihmisille mitään pahaa. Siskollani on toki ollut tämän kanssa ongelmia jonka takia hän on käynyt ryhmä ja toiminta terapiassa. Oikeita ystäviä on löytynyt hänelle vain yksi, kaikki muut ovat ollet hänen kanssaan vain hetken eivätkä sen jälkeen ole ottaneet häneen minkään laista yhteyttä.
Omiin ystäviinikin siskoni asperger on vaikuttanut sillä en halua ystäväkseni ketään sellaista ihmistä joka ei hyväksy siskoani sellaisena kun hän on.

Vastaa aiheeseen: Ihastunut aspergeriin…

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top