Siirry sisältöön
aile

Eli olen 17, miltei 18 ja olen toivottoman ihastunut ystävääni. Ei siinä kai mitään ongelmaa muuten, mutta me molemmat olemme tyttöjä ja tämä ystäväni on itsekin sanonut, ettei oikein tiedä itsekään, mikä on seksuaaliselta suuntautumiseltaan. Itse olen avoimesti bi-seksuaali. Olen saanut sellaisen kuvan, että hän on jollakin tasolla kiinnostunut minusta, enkä itse juuri peittele kiinnostustani. Pelkään kuitenkin, että pilaan kaiken ja menetän ystäväni. Hän on niitä ainoita, johon luotan. Tässä vaiheessa voisin kai olla rohkea ja mennä hänelle puhumaan, mutta en ole aivan varma itsekään, olenko valmis seurustelemaan. Olen aina ajatellut, että jos aloittaa seurustelun, pitäisi ajatella sen sitten myös kestävän, mutta en jostain syystä osaa vielä kuvitella viettäväni loppuelämääni kenenkään kanssa. Haluaisin kuitenkin yrittää, mutta tiedän että ystäväni ansaitsee parempaa. Olen ollut aiemmin erittäin vaikeassa parisuhteessa, enkä enää tiedä, onko minussa mitään rakastettavaa.
En myöskään ole varma siitä, että yliarvioinko nyt tunteitani. Mitä jos kuvittelenkin olevani ihastunut häneen, kun kerran hän on ensimmäisiä, jolle voin kertoa itsestäni mitä vain ja ensimmäisiä, josta todella välitän. En oikein itsekään enää pysy mukana omissa tunteissani.

J3H

Heti aluksi ota selvää omista tunteista. Jos sinä ajattelet häntä paljon, sinulla kutittaa vatsan pohjasta kun olet hänen kanssaan, ja hänen seurassaan kaikki tuntuu ”oikealta”, olet aika varmasti ihastunut häneen.

On hyvin totta, että useat nuoruussuhteet eivät kestä, mutta jotkut voivat olla niitä onnekkaita. Kukaan ei vaadi sinua olemaan hänen kanssaan loppuikää, tämä ei ole naimisiin meno. Jos haluat kokeilla parisuhdetta hänen kanssaan, kokeile. Sinä puhuit hänestä ylistäen, joten sinuna yrittäisin rohkeasti.

Jos jostain syystä hän antaa pakit, tai jos joskus eroatte, älkää alkako välttelemään toisianne!! Jos te välttelette, te molemmat mietitte asioita päässänne liikaa, jolloin seuraavan kerran keskustelu saattaa tuntua ylitsepääsemättömän kiusalliselta. Yrittäkää tavata niin nopeasti ja niin useasti kuin voitte, ja yrittäkää olla normaalisti. Se on todella vaikeaa, voin sanoa, mutta jos te todella haluatte säilyttää ystävyyden, se on ainoa keino.

Samalla kun otat selvää tunteistasi, sinun täytyy palata muistoissa edelliseen parisuhteeseen, josta sinä lyhyesti mainitsit. Mieti mikä meni pieleen, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, ja anna itsellesi anteeksi, jos täytyy. Edellinen parisuhde selvästi loi sinulle taakan, jota kannat jostain syystä nytkin mukana, et sinä olisi muuten mainunnut sanallakaan koko parisuhteesta, jos se ei vaivaisi sinua.

Ihminen ei voi kuvitella itselleen tunteita. Ne ovat aina aitoja. Se, että sinä epäröit omaa kykyä tulkita itseäsi ja tunteitasi ovat vain puolustuskeinoja, jolla yrität vältellä mahdollista sydänsurua. Älä anna niille liikaa valtaa.

Kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti kaikki menee hyvin! :)

Vastaa aiheeseen: Ihastunut ystävääni

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top