Ihastus luokkalaiseeni, mutta menneisyys pettää ajatukset..

Hei!
Olen Lauantaina 13-vuotias, demi-tyttö, ja asun Etelässä.
Olen ollut yhden pojan kanssa samalla luokalla jo ensimmäisestä luokasta lähtien! Tuntuu kuin olisin ihastunut häneen, mutta kaikki nuo ihanat ajatukset haihtuu, kun alan miettimään menneisyyttäni ja traumoja..
Koska, hän on ollut luokallani, olemme hieman tutustuneet jne, joten tottakai kun olen joskus tehnyt jotain täysin tyhmää jota kadun yhä, hän varmasti muistaa sen! Mitä teen?!?!
Puhumme toisillemme hyvinkin harvoin (kerran pari kuukaudessa), koska emme puhu paljoa toisillemme, eikä hän aina vastaa viesteihini. Kun juttelemme, hän aina ilmaisee tykkäävänsä minusta?! Aina kun alamme keskustelemaan pitkän tauon jälkeen, se on kuin toistoa edellisestä, omituista..
Mutta en usko eikä tunnu siltä että hän muka tykkäisi minusta. Ainoa joka olisi jokin syy, on se että meille tulee usein katsekontakteja, ja voin sanoa että ne on täysin erilaisia kuin vain ”normaalit” katsekontaktit. Ovatko pojat kaikki tämmöisiä piilottelevia mysteereitä? Minulla siis ei ole koskaan ennen ollut poikapuolista ystävää, olen aina ollut tyttöjen porukoissa.

Olen sellainen, jolla on ulkonäköpaineet.
Traumoja riittää vaikka muille jakaa, menneisyyteni on pilalla, ja pelkään että ihmiset eivät tahdo olla kanssani alkuvaikutukseni takia. Olin alakoulussa täys katastrofi, olin hirveä, ilkeä ja itsepäinen. Olen yläkoulun aikana yrittänyt olla kaikille apuna ja olla kunnon ystävä, ja se on toiminut, ja olen ollut onnellinen että ihmiset alkaa enemmän luottamaan minuun. Mutta on joitain jotka yhä pitävät väliä minusta.

Tämä viesti on aika pitkä ja seko mutta olisiko jollain apua tai vinkkejä unohtaa pahimmat traumat, päästä parempiin väleihin ihastuksen tai kavereiden kanssa tai parantaa itseä?
Otan vinkkejä ja apuja vastaan!