Siirry sisältöön
☆starboy☆

Elikkä siis…oon ollu jo jonkin aikaa (ehkä puol vuotta) ihastunut mun matikanopettajaan…mä tiedän että tää kuulostaa kauheelta ja on väärin kaikilla mahdollisilla tavoilla mutta voitteko pliiss lukea mitä mulla on sanottavana ensin. Ensinnäkin en oo ihan varma oonko ihastunut siihen mut jotain tunteita mulla sitä kohtaan on. Oon ysiluokkalainen ja se on noin 15 vuotta vanhempi ku mä. Aluks aattelin että tykkään vaan sen ulkonäöstä ja en oikeesti tykkää siitä SILLÄ tavalla, sitte luulin et se muistuttaa nii paljon mun isää (jonka kanssa mul on ollu ongelmii viime aikoina) et sen ystävällisyys tuntuu vaa kivalta ja muistuttaa isästä. Mut sitte ku mun mieleen putkahtelee ajatuksia joita ihastuksista nyt ajatellaan nii on sen pakko olla joku vahva tunne joka mun rinnassa sykkii.. tää on myös nii he**tin ironista koska mä oon aina ollu vahvasti vastaan opetyajan ja oppilaan välisiä suhteita (ja oon yhä) että tuntuu iha naurettavalta että nyt oon ite ihastunut opettajaan. Haluisin siis apua et miten pääsisin tästä yli ja mun elämä palais normaaliks, en jaksa joka ikinen matikantunti niitä epäsoveliaita ajatuksia mitä mun päähän ilmestyy. Mä en halua olla tällanen sairas ihminen

emt?

Ensinnäkin sä et ole sairas jos olet ihastunut matikan opeen koska kyllä monet muutkin ( kuten minä) on ihastunut opettajaan. Sen on siis ihan normaalia ja vaikka se nolottaa niin se on normaalii. Ja ite en vaan snonut siitä kenellekkään et oon ihastunut opeen ja annoin vaan olla vaik se onkin tuskallista.
Tsemppiä!

Vastaa aiheeseen: Ihastus mutta ei kiva sellainen…

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top