Moi!
Tulin nyt tänne avautuu.
Mulla ei oo kavereita. Tuntuu et ihmissuhteet on mulle liian vaikeita ja en pysty niitä säilyttämään, vaikka kuinka haluasin. Välillä tuntuu et ei haluis enää ees nähä ihmisiä tai puhua niille kun tietää et ne kuitenkin kääntyy mua vastaan ennemmin ta myöhemmin. Kaikki mitä teen on ongelma jollekki ja saan kuulla mun vanhoista virheistä vielä yli 5 vuotta myöhemmin. Mua on kiusattiin koko ala-aste joten en pysty enää kunnolla luottamaan ihmsiin. Haluisin vaa kavereita, joitten kanssa tehä kaikkee siistiä mut en tiiä miten uskaltaisin tutustuu ihmisii tai mistä semmosia kivoja ihmisiä löytäs. Toisaalta kuka ees halusi olla tämmösen läskin ja ruman ihmisen kaveri.
Moi!
En tiedä miksi nykyaika on tehnyt yksinäisyydestä niin yleistä. Joku syyttää älypuhelimia, joku tiktokkia tai somea mutta minulle se on mysteeri.
Se minkä huomaan kyllä että joku asia saa tällä hetkellä nuoruuteen hiljalleen etenevät lapset voimaan huonosti. Se näkyy juuri kiusaamisena ja siinä että hyvin moni jää yksin. Et siis ole suinkaan ainoa joka miettii näitä ja itsekin tunnen oloni aika yksinäiseksi juuri nyt.
Sinua on kiusattu niin sinun omakuvasi on vahingoittunut. Älä usko sitä tunnetta että olisit jotenkin perusteellisesti vääränlainen ja siksi yksin. Sinua kohtaan on vain oltu ilkeitä ja sinun nuoruutesi osuu valitettavasti aikaan jolloin yksinäisyys ja ulkopuolisuus on yleistä. Se on vaikeaa, se on epäreilua mutta moni omastakin ystäväpiiristä oli alunperin yksinäinen tai väärässä porukassa.
Älä anna periksi, uskon että löydät niitä ystäviä vielä ja sitä kautta asiat alkaa taas tuntua paremmalta. Onko sinulla ketään kenelle puhua näistä kasvokkain?
