ihmissuhteet

Minulla on ihan hyvin kavereita ja semmoisia ihmisiä joiden kanssa olen jossain määrin ollut tekemisissä ja siis tunnetaan jotenkin. Minulla ei ole mitään pelkoja sosiaalisissa tilanteissa tai mitään semmoista. En nyt oikein tiedä, että kun minulla ei ole ollut parasta kaveria nyt 2 vuoteen eikä minulla ole ikinä ollut mitään suurta kaveriporukkaa missä olisin ollut. En näe hirveän paljon kavereitani koulun ja harrastusten ulkopuolella ja luulen että tämän pitäisi vaivata minua. Olen huomannut että tässä 17-18 vuoden iässä hyvin suurta osaa ikäisistäni tuntemistani ihmisistä kiinnostaa alkoholi ja autot ja minua taas ei nämä kiinnosta pätkääkään. Alkoholi on ollut ennenkin jo kuvioissa mukana ja silloinkin kiinnostukseni oli nollissa. Tuntuu vaan siltä että kun minua ei kiinnosta suuri osa niistä asioista mistä muut kaverini ovat kiinnostuneet niin olen jotenkin ajautumassa ulkopuolelle. Minua ei esim. ikinä ole kutsuttu kotibileisiin, mutta kun kerran olin yksissä niin ne olivat mielestäni erittäin tylsät ja mietin vieläkin että mikä idea niissä on. Tämä ajattelu taas edistää ajautumistani ulkopuolelle. Ja siis tuntuu että tämä kaverien kanssa oleskelun, bileisiin menot ynm. puuttumisen pitäisi vaivata minua, mutta minua ei kiinnosta yhtään ja tämä taas kiinnostamattomuus taas vaivaa minua. Miksi en tunne kiinnostusta asioita kohtaan jota kaikki kaverini ynm. tuntevat? Jään ikäänkuin paitsi kaikesta ja kuulen kaikki jälkeenpäin. Voi olla että olen korvannut tämän ”oleskelun” harrastuksilla eli minulla hyvin harvoin on viikkoja jolloin olisi enemmäin kuin 1 päivä jolloin ei olisi iltapäivällä jotain. Mielipiteitä kiitos ja kiitos kun jaksoitte lukea näin paljon.