Reilu vuos(ehk.1.5) sitte ystävystyin yhen mun luokkalaisen tytön kans. Tai me oltiin jo aijemmin kavereita mut ei kovin läheisiä. Sitten meistä tuli yhtäkkiä ihan super läheisiä. Me puhuttiin KAIKESTA ja meil oli ihan super hauskaa. Siitä tuli yks mun elämän tärkeimpiä tyyppejä jolle mä pystyin puhumaan ihan mistä vaan ja mä luotin siihen 100%. Me alotettiin yhteisessä harrastuksessa viime syksynä ja alkuun kaikki oli vielä tosi hyvin mut sittwn asiat alko mennä oudoks. Me alettiin puhumaan vähemmän ja se vaikutti aina jotenki kireeltä tai vihaselta. Jouluun asti vielä meni melko hyvin vaikka mulla oliki vänän jännä fiilis meijän väleistä. Nyt tänä keväänä kuitenkin tuntuu että ollaan koko ajan vaan etäännytty lisää. Se ei puhu mulle enää ite mitään ja vastaa tosi lyhyesti jos sanon sille mitään. Lopetin sen harrastuksen kun tuntu että se ei oo mun juttu ja myös ahisti olla tän kyseisen kaverin kanssa siellä. Tuntuu niinku se ois mulle vihanen mutta en ymmärrä mitä oon tehnyt. Haluisin puhuu sille asiasta mutta kun ei jutella nykyään melkeen ollenkaan niin en tiiä miten. Mitä mä teen? Mulla on kauhee ikävä sitä tyyppiä.
No ku mulla oli yks sellane juttu mun kaverin kaa mistä en pystyny puhuu niin mä kirjotin sille viestin. Aikapitkän sellasen, mutta kirjotin kuitenki.
Kerroin siinä viestissä että miltä musta oikeesti tuntuu ja sillee ja sitte keräsin rohkeutta ja ajattelin: Me eletään vaan kerran, joten nyt teen tän. Sillä ei oo mitään syytä suuttua mulle tästä viestistä ku kerron vaa miltä musta tuntuu.
Ja sit vaan lähetin sen.
Ja lopulta kaikki kääänty parhain päin ja juteltiin ja sillee ja nyt ollaan taas toosi hyvii kavereita.
Toivottavasti autto ees vähän?
Moi!
En välttämättä osaa auttaa mut voin yrittää. Elikkä siis luin sun tekstin varmaa joku 3 kertaa ku säikähin et toiha vois olla mun oman parhaan kaverin kirjottama. Ja siitä sit mietin et meki ollaan vähän etäännytty ja oon miettiny et mitä on tapahtunu. Niin tajusin et se varmaan vois johtuu siitä et oon ite alkanu mennä mun mielenterveyden kannalta alamäkeen ja lujaa. Niin eka asia mikä mul tuli mielee oli et ooksä huomannu et sillå ei ois kaikki hyvin. Ja sit mulla itellä on kans toooosi iso loman tarve et oon kuluttanu itteni nyt keväällä ihan loppuu koulun suhteen. Varsinki nyt vikoilla viikoilla ku kaikki kokeet ja projektityöt sun muut tulee kaikki samaan aikaan. Eli jos se ois vaa ihan yksinkertasesti väsyny. Mut toivon et tää autto ees vähän! Mukavaa kesää! 🌼☀️
