Eli siis: Olen 15-vuotias tyttö, joka ei ole koskaan seurustellut. Mulla on monia kavereita jotka ovat seurustelleet/ovat parisuhteessa. Olen joutunut monesti olemaan heidän tukenaan kun heillä on ollut riitaa poika-/tyttöystäviensä kanssa ja selvitellyt heidän riitojaan. Ymmärrykseni ihmisen ajatusmaailmasta ja käytöksestä on todella suuri, sillä olen lukenut aiheesta paljon ja kokenut niin paljon itsekin että olen harvoin väärässä silloin kun joudun auttamaan kavereitani heidän ihmissuhdesotkuissaan, mutta itse en osaa itseäni auttaa… Tässä vähän aikaa sitten minua vuoden vanhempi paras kaverini ilmoitti minulle saaneensa poikaystävän, ja vielä sen, johon hän oli ollut ihastunut jo useamman vuoden. Olin suunnattoman onnellinen hänen puolestaan, sillä hän oli ollut masentunut todella pitkään, mutta tämä poika toi hänen elämäänsä paljon iloa ja valon, ja hän piristyi huomattavasti. He ovat nyt siis onnellisessa parisuhteessa. Samaan aikaan kun tunsin iloa hänen puolestaan, tunsin myös suurta surua, sillä omat ihastukseni ovat päättyneet siihen, että olen ystävystynyt heidän kanssaan, mutta koskaan mitään sen enempää ei ole tapahtunut. Poika jolle menetin sydämeni vuosi sitten, lähti pois elämästäni. Meillä oli pientä romanssia, mutta koulujen päätyttyä hän katosi elämästäni. Tähän hetkeen mennessä en ole kuullut hänestä mitään… Mutta niin. Kaverini sai unelmiensa pojan, minun romanssini ovat päättyneet pettymyksiin. Nyt olen jälleen ihastunut poikaan, jonka kanssa minulla on pienen pientä romanssia, mutta pelkään yrittää mitään enempää sillä pelkään että tämäkin päättyy pettymykseen…. En ymmärrä miksen kiinnosta poikia. Olen hieman ylipainoinen ja erikoinen persoona, ja pelkään että en koskaan saa itselleni poikaystävää tällaisena kuin olen… En meikkaa enkä muuta, ja näin. Pelkään olevani ikuisesti yksin ja että kaverini hylkäävät minut poikaystäviensä takia… Itseluottamukseni on lähes nollassa. Minun oli saatava avautua ja toivoisin kai hieman apua, sillä en osaa itseäni auttaa….
