joo eli oon lukenu näitä juttuja ja moni kertoo kuinka joku läheinen on ns. juoppo. Mulla kukaa ei oo nii paha juoppo mutta ongelma mulla on kuitenkin. Eli mun isä on tosi ilkeä mua kohtaan ja epä oikeuden mukainen , moni varmaa ajattelee täs kohtaa et ;nonii onpa paha asia. Mut tää on oikeesti aika paha juttu. Mum isä huutaa mulle joka ilta kaikesta kuten :älä tömistele kun kävelen rappuset normaalisti, käskee mun hakee jtai sille mut mä en koskaa saa pyytää sitä hakemaan mulle mitään. Sillaä on tosi lyhyt pinna ja se huutaa monille mun sukulaisille ja mua nolottaa myöntää et se on mun isä. Se yrittää ostaa mun rakkautta kaiken maailman koruilla (ja täs kohtaa voin kerto et oon tyttö)ja vaatteilla … JOITA INHOON :(
Itken aina ku se huutaa mulle ,mut oon oppinu jo peitämään kyyneleeni . Ja sit jos enkerro mitä haluisin syödä tai huokasen nii se huutaa mulle et: mikä sulla ny taas on?!! Entiä onks tää normaalia ja noita asioita on viä vähä: kun se juo se rupee ns. kutittamaan mua ku oikeesti se periaattees ottaa musta kii TOSI kovakourasesti. Niitä on viä åieni lista mut en rupee luetteleen kaikkee. toivon että voisitte kertoa mulle mitä tehä ku oikeesti äipälle ei voi sanoo se vaa sanoo et älä välitä (oon yrittänyt) En tunne kotii enää oikee kodiksi ku isä on tollane paskiainen… KIITOS JOS VASTAATTE <3
Moikka,
tosi ikävää kuulla, että et tule toimeen isäsi kanssa. Mielestäni jokaisella tulisi olla isä joka rakastaa lastaan ja huolehtii tästä. Tilanteesi on siis todella inhottava.
Tässä kohtaa suosittelisin sinulle kahta vaihtoehtoa:
Joko otat asian isäsi kanssa puheeksi ja kysyt häneltä miksi hän suuttuu ja huutaa sinulle niin paljon. Sekä kerrot, ettei huuto ja kännissä tapahtuva ”kutitus” ole mielestäsi mukavaa, vaan se loukkaa tunteitasi.
Jos tuo kuulostaa liian vaikealta voisit mennä koulussa kertomaan asiasta esimerkiksi koulun terveydenhoitajalle, psykologille tai kuraattorille. He osaavat auttaa sinua eteenpäin ja kaikki saadaan kyllä järjestymään.
Muista, ettei sinussa ole mitään vikaa, vaikka isäsi huutaakin sinulle :)
Rauhallista kevään odotusta!
T: Kia
mä en tiiä mitä oikeen pitäis tehä koska mun isällä ei oo rahaa ees koittaa ostaa mun rakkautta. se on hyytynyt jo monta vuottasit. jos mä olisin sä ni kertoisin kuraattorilla sit psykologille paitti jos sua sattuu ni sit terkkarille ekana. jos käsitin oikein sä et rakasta isääsi joten sen ei pitäis olla vaikeeta puhua esim kuraattorille. mutta kun se on vakavaa ni se on vaikeaa todella. mutta älä ajattele sitä niin vakavana et kuolisit siihen nouset jaloillesi ja käyt kuraattorilla. sopiiko sulle??
Tuttu tunne. Olen ollut samassa tilanteessa 16vuotta (nyt olen 17v). Iskä haukku mua aina sairaaks, hulluks, tyhmäks. Jos en tiennyt maitopurkin hintaa tarkalleen, ”sun on parempi olla hiljaa ku et tiedä mistää mitää”. Tilanne paheni hetkellisesti, kun vanhempani erosivat kaksi vuotta sitten. Oikeastaan olin vain onnellinen, koska en ole vuosiin ajatellut häntä isäksi. Tilanne muuttui vasta, kun kohta vuosi sitten aloin seurustelemaan ja muutama kuukausi sitten muutin poikaystäväni kanssa yhteen. Nykyään isäni on minulle tosi läheinen, pyytää meitä kylään yms. Mutta pointtina oli se, että teidän välillä taitaa olla sama kuin meillä. Iskä ei osannu suhtautua muhun, koska mulla on kaks pikkuveljeä, ja sen oma isä on aina ollu tosi välinpitämätön omia lapsiaan, eli iskää kohtaan. Isäsi ei osaa suhtautua suhun, koska oot murrosikänen ja se huomaa, että sullaki on oma tahto, eikä se voi enää niinkää päättää asioita sun puolesta. Anna sille omaa aikaa ja näytä, et se on sulle tärkee. Muista, että se on kuitenki sun ainoa isä.
Munkin isä kohtelee Mua ja myöskin veljeeni ja äitiäni aika epäoikeudenmukasesti. Jos oon suihkussa liian pitkään, se tulee hakkaan ovea ja raivoon, jos on sotkusta, se raivoo, vaikka se ei koskaan ite siivoo. Välillä musta tuntuu, että se haluaa vaan keksiä jonkun syyn minkä takia se vois purkaa kaiken vihansa meihin muihin. Joskus se on vähän väkivaltanenkin ja se saattaa sotkea mun huoneen, heitellä tavaroita ympäriinsä ja silleen. Ja kaikki tää johtuu sen työstä, kun sen työ on ihan hirveen stressaavaa ja uskon sen, mutta miks kaikki viha pitää purkaa perheeseen? Välillä mietin onko se sairas tai jotain, ja pahimpina aikoina kotona on tosi ahdistavaa olla.
Isäsi tulisi mennä aikuisena ihmisenä itse hankkimaan apua itselleen, sillä tuollaset vihakohtaukset ei ole normaaleja jos ne toistuu päivittäin ja ne varmasti jäävät kummittelemaan teijjän välille.. Tiedän tämän omasta kokemuksesta, isä juopotteli ja juopottelee vieläkin todella rankasti viikonloppuisin ja koko perhe sai aina kärsiä siitä.. kavereita ei kehdannut pyytää kylän eikä koti tuntunut enää turvalliselta.. Toivoisin että voisit yrittää jutella äitisi kanssa vielä kerran kunnolla, itke jos itkettää ehkä äitisi sitten tajuaa että kuinka hemmetin paha mieli sinulla oikeasti on ja että et voi lapsena itse selvitä kaikesta.. Et ole isäsi hoitaja muista tämä <3 olet veilä kuitenkin lapsi ja hän on se jonka tulisi olla sinun turva ja aikuinen vastuunkantaja.. Ole vahva ja jos tuntuu silt että et yksin kertaisesti enää voi olla hiljaa niin älä epäröi puhua kouluterveydenhoitajalla, vaikka tiedän että se tuntuu ehkä tosi typerältä ja oudolta puhua vieraalle ihmiselle, mutta älä ajattele että kyll se tästä, vaan hae tukea itsellesi muualta jos isäsi ei tosiaan tajua miten loukkaa sinua ja kuinka yksinäinen olet. Tsemppiä sulle! olen taistellut itse isäsuhteeni kanssa koko 17 vuoden mittaisen elämäni ajan.. Eikä hän vieläkään ole myöntänyt selvästä päästä rakastavansa minua, mutta ehkä joku päivä vielä.. Älä jää yksin tämän asian kanssa, ja muista et ole isäsi hoitaja tai parantaja siin on liikaa vastuuta meille lapsille.. :)
äiti ja isä on jo 2 kertaa mun kuullen huutanu siitä kuinka se aikoo erota ja isällä on myös stressaava työ. Ystävilleni ja muille vieraille (paitsi perhe) hän esittää kilttiä ja kuulin kun äiti huusi isälle : ”Helvetin narsisti!”. tiiän mikä se on mutta en oikeen osaa erottaa onko isä sellainen tai ei. Isä on aina välillä kiva ja sillee oon yrittäny ottaa siitä etäisyyttä mutta aina vaan jotenkin mun muurit kaatuu… Otaa päähän toi käytös…
Mulla on sama juttu. Mun isä on aina mulle ilkee, et haukkuu et oon läski yms. Välillä en ota mitää paineita sen sanomisist, et meen vaa I don’t care meiningil, mut välillä sitte taas en voi mennä sillee. Aina ku mun isä on juonnu -> eli siis melkei joka vklp, nii mulle se on iha kiltti, mut sit välillä se ottaa myös sillee et kutittaa tai halaa tai mitää nii se on tosi kovakouranen. Muhun sattuu pitkäänki sen jälkee,m jos se on esim. halannu, kun se puristaa nii kovaa itteesä vasten. Mut se aina sanoo et: Kyllä minä sinua rakastan, vaikka välillä oonki tämmönen.
se sanoo mulle ihan samallla tavalla
Tosi kamalaa:( Mä ainaki kertoisin kuraattoril, jos oisin sä. Tai sitten ota isäs puhutteluu. En vois elää tuollases ympäristöss :( Onnea sulle <3
T: Sofja