isä ja äiti eros ku mää olin pieni. Mä asun äitillä isosiskon ja pikkuveljen kans. Äiti ei käy töissä ja meillä ei oo hirveesti rahaa. Isä maksaa elatusmaksuja mutta kuulemma liian vähän. Nyt on se tilanne et sitä rahaa on nii vähä ettei meinaa etes saaha maksettua vuokraa. Isän ois pitäny käyä neuvotteleen siitä jonku kaa, mut ku se ei menny nii seuraava vaihtoehto on vetää asia käräjille. Musta tää tilanne on ihan hirvee. Mä en haluais et tästä tulis tällasta.. Mulle ei juurikaan kerrota mitä meijän perheen välillä tapahtuu ku äiti yleensä puhuu vaan mun isosiskolle. Mä en siis tiedä paljon mitään ja se niinku tekee musta sivustakatsojan ja mää en voi asialle mitään. Mulla on välilla stressiä omistaki asioista ja nyt ku tule tää ”perhesota” nii ei tuu mitää…
Moikka! :)
Ompas kurja tilanne!
Haluan ihan ekaksi sanoa että kuulostat tosi kultaiselta ihmiseltä! Välität selvästi perheesi tilanteesta ja haluaisit auttaa, se kertoo paljon ihmisen luonteesta :)
Kerroit myös että et haluaisi enää lisää stressiä koska sulla on omiakin asioita mistä stressata, ja eihän kukaan halua stressata kokoajan ja liikaa.
Haluaisin kuitenkin että tiedät, että vanhemmilla/vanhemmalla on vastuu lapsistaan ja en usko että sä paljoakaan voisit tehdä kyseisessä tilanteessa mitään, vai mitä itse ajattelet?
Asiat kyllä järjestyy, sen mäkin olen saanut kokea vaikken omissa vaikeuksissani siihen alussa uskonutkaan, joten olisiko sun mahdollista puhua äitisi kanssa vaikka ihan kaksistaan?
Voisitte mennä vaikka jonnekin rauhalliseen paikkaan (sun huone, pieni kahvila tms) ja jutella asiasta?
Voisit kertoa miltä susta tuntuu, samaan tapaan kuin kirjoitit tähän kirjeeseen? :)
Välillä vanhemmat ei edes yritä kertoa tuollaisia asioita lapsilleen, koska he eivät halua stressata ja jopa pelotella sellaisilla asioilla, koska kuten sanoin, lapset ei voi siihen vaikuttaa oikein millään tavalla ja on ikävää jos siitä tulee turhaa stressiä.
Mutta parempi tietty on jos niistä voi avoimesti keskustella ja sopia :) joten keskustelkaa perheesi kanssa yhdessä ja erikseen!
Joten tosiaan, olisi tosi hienoa jos uskaltautuisit puhumaan sun äitillesi vaikka kahden kesken sun omista tuntemuksistasi ja siitä että olet huolissasi tilanteesta. Uskon että sun äitisi osaa neuvoa ja lohduttaa parhaiten, ja tottakai on tärkeää että hän tietää miltä susta tuntuu jotta osaa tukea sua sulle sopivalla tavalla!
Jos et välttämättä uskalla heti puhua kasvotusten, voisitko harkita esim. sähköpostin, tekstiviestin tai vaikka käsinkirjoitetun kirjeen antamista äidillesi? MLL:n oma Huoli Puheeksi – kaavake voisi olla myös ihan hyvä idea?
Oma vanhempi tai vanhemmat on yleensä se paras tuki jotka tuntee lapsensa parhaiten ja siksi ehdotan tätä.
Isosiskollesi hän ehkä puhuu (jos teillä on vähän enemmän ikäeroa) siksi että äitisi ajattelee tämän vanhempana käsittelevän ja ehkä ymmärtävänkin tilanteen paremmin, eikä hän siksi välttämättä mainosta sitä sulle niin paljon, koska ei halua stressata sua?
Mutta uskon että asiat järjestyy myös sunkin kohdallasi, äitisi kyllä pitää teistä huolta ja siksi olisi hyvä että hän tietäisi miltä susta tuntuu.
Oikeasti todella iso tsemppihali ja siunausta sinne tosi paljon! Olet arvokas ihminen ja vaikeistakin jutuista kyllä päästään yli! :)
