Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Mistäs mä aloittaisin hmm.. no mua on ahdistanu mun isäpuoli jo monta kuukautta. Hänen olemassaolo ahdistaa, jos jäädään kahdistaan olohuoneeseen ku äiti menee esim. Keittiöön niin minua ahdistaa.. en voi mitenkään olla samassa huoneessa isäpuokeni kanssa. Tiedän että minulla on ongelma en vain tiedä miten selviän tästä. Käytiin äsken pitkä keskustelu äitini ja isäpuoleni tästä ja äitini loukkaantui asiasta ja isäpuoleni on raivoissaan. Hän haluaa että muutan kotoa että minua ei ahdistaisi (muutenkin isäpuoltani ärsyttää käyttäytymiseni koska minulla mieliolo vaihtelee). Haluaisin muuttaa kotoolta jo koska olen jo 18-vuotias mutta minusta vain tuntuu että en ole valmis siihen.. en ole däästänyt rahaa asuntoa varten, minulla on työpaikka, mutta teen vain keikkatöitä. En ole muutenkaa koskaan ollut hyvissä väleissä isäpuoleni kanssa, emme ole läheisiä, en kerro hänelle asioitani, minua ärsyttää kun äiti kertoo hänelle asioitani. Nyt kuulen kun äitini ja isäpuokeni puhuvat minusta alakerrassa.. ehkä syynä on se miksi minua ahdistaa koska isäpuokeni ”kiusaa” koko ajan minua, se on hänen tyylinsä ja hän sanoo suoraan asiat miltä hänestä tuntuu. Isäpuokeni sanoi äskön että hän on saanut sellaisen kasvatuksen missä kaikki asiat sanotaan suoraan. Tarvitsisin apua! Mitä teen tämän asian kanssa? Onko tämä kaikki minun syytäni että minua ahdistaa (ainakin vanhrmpani ovat sitä mieltä ), pitäisikö minun oikeasti muuttaa (opiskelen vielä). Kertokaa mielipiteitä! Minulla on tosi huono fiilis..
Moi!
Ahdistuksesi ei missään tapauksessa ole sinun syytäsi. Käytös sinua kohtaan on väärin ja loukkaavaa, sillä kenelläkään ei ole oikeutta sanoa sellaista mitä satuttaa. ”Minulla on tapana sanoa suoraan” tai ”Sain tällaisen kasvatuksen” ei ole mikään puolustus sille, että saa käyttäytyä törkeästi. Olet tehnyt oikein siinä, että olet kuitenkin puhunut äidillesi ja isäpuolellesi. Asunnon hakeminen ja muuttaminen on mahdollista, mutta siinä auttaa jos olisi vähän rahaa alla, jotta saisi maksettua mahdollisen takuuvuokran (etukäteismaksu asunnon saamisesta, esim. yhden tai kahden kuukauden vuokra etukäteen). Keväisin asuntotilanteen pitäisi olla helpompi kuin syksyllä. Ymmärrän mitä sanot sillä, ettet koe itseäsi valmiiksi, sillä 18-vuotiaana ei välttämättä ole vielä niin itsenäinen täysi-ikäisyydestä huolimatta. Sinun hyvinvointisi pitäisi olla etusijalla. Pystyisitkö kirjoittamaan kirjeen tai keskustelemaan rakentavasti asiasta, vaikka pitkä keskustelu johtikin loukkaantumiseen? Viileät välit ihmisten välillä johtavat usein vielä herkemmin erimielisyyksiin kuin vähän läheisemmät. Sinulla on oikeus mielialan vaihteluun eikä sekään saa olla mikään peruste toisten hermoilulle, jos et tee heille mitään pahaa.
Toivottavasti saatte vietettyä rauhallisen joulun. Joulunakin voit soittaa Lasten- ja nuorten puhelimeen ilmaiseksi, eikä puhelusta jää merkintää laskuun. Jos ongelmat jatkuvat vielä, voit käydä koulussa puhumassa esim. kuraattorille tai terveydenhoitajalle. Ansaitset turvallisen kodin eikä sinulla pitäisi olla paineita muuttaa pois. Tsemppiä! =)
jos olisin tilanteessasi pyrkisin muuttamaan sukulaisen luo tai tuttavan