iskä

en oikee tiiä mite tää pittäis alottaa koska en oo koskaa enne kirjottanu minnekkää mittää tällästä mutta ööh en tiiä yhtää kelle mun täytyis tästä kertoo vai onko tää iha tämmöne tavalline asia josta teen vaa suuren elii mun iskä on mulle ja mun sisaruksille tosi ilkee ja sellai yli tiukka ja se suuttuu ihan tosi pienistä asioista ja ihan tosi pahasti. muistan ku pienenä tosi usei itkin sen takia ku se oli puhunu mulle nii ilkeesti ja mietin että onko se syntyny aikusena ku se ei koskaa ymmärtäny miltä musta tuntu. jos väitin sille jostai asiasta vastaa nii se rupes huutaa ja jos en antanu periks ni se kävi käsiks. piiskaa oon saanu useemman kerran ja yhesti se otti mun kädestä nii lujaa kiinni että siihen tuli iso mustelma. sillä piiskalla se aina uhkailee mua ja mun siaruksia ja jossei kaikki mee justii niiku se haluu ni se suuttuu iha kunnolla. iskä on myös haukkunu meitä esim. vatipää, apina, idiootti, vajakki mitä näitä ny onkaa. kavereita en uskalla tuua meille hirveemmi eikä ne oikeestaa uskallakkaa varmaa tulla koska iskä puhuu mulle ilkeesti oli mulla sitte kaveri kylässä tai ei. kaiken lisäks iskä vielä vetoo tällä kaikella siihe ettäku raamatussa joku tyyppi on tehny näi ja se on jumalan mielestä oikein esimerkiks nyt sitte vaikka käyttää ”vähä” väkivaltaa (ja joo ollaan uskovaisii). kerra ku se ties että mulla on ollu aivan kauhee päivä ja että en oikeesti jaksa tai pysty tehä mittää ja makasin vaa sängyllä ja sitte se tuli siihe ja heitti mulle patukan ja käski mun pihalle mennä ettii mun pikkusisko jostai kaukaa et vien sen patukan sille. sitte ku sanoin sille että joo voin ihan pian viiä ku vaihan ensi nopee nää farkut lökäreihi ni se huus että ei muute käy ja mun pittää viiä se patukka nyt heti ja ku sanoin vielä siitä housujen vaihosta ni se huus kaikkee että se ei ymmärrä mite voin olla nii epäkunnioittava mun vanhempii kohtaa enkä muka ikinä niitä tottele ja että yritän vaa manipuloida niitä ni rupesin siinä sitte itkemää ja jotenki varmaa pelkäsin että se ottaa musta taas kovasti kii ja tekkee mulle jottai ni menin aivan lukkoo ja rupesin itkee vaa enemmä ja en oikee tiiä se oli vaa iha outoo ja äiti vaa iha peloissaa katto vierestä ja sitte se pyys iskää siinä lähtee pois ja iskä sano että ei ku tää tyttö muute nyt vie sen patukan ja sitä ei kuullemma kiinnosta vaikka saisin minkä ahistus tai paniikki kohtaukse mutta mun vaa täytyy totella vanhempii. sitte se heitti kaikki tyynyt ja peitot mun sängyltä ja otti mun sängystä kii ja siirs sitä ja sitte äiti sano sille vähä kovempaa ni se onneks suostu menee sitte olkkarii vähäka aikaa että saan vähä rauhotuttuu. tälläsii raivareita se saa 1-2 kertaa kuussa ja muute se vaa on ilkee. sitte välillä se koittaa esittää jottai maailma parasta iskää ja sanoo että se ymmärtää mua ja voin kuulemma puhuu sille kaikesta. kerra muute koitin puhuu sille siitä etten tykkää yhtää sen käytäksestä ja se sano vaa että anna olla. pelkään sitä enkä tykkää olla kotona.